VUOSI 2013

Vuosi 2013..... Mä en oikein tiedä miten alottaisin pohtimaan päättyvää vuotta. Tavallaan tää vuosi oli hyvä, mutta toisaalta ei. Mulle on tapahtunut ihan hirveesti asioita. Oon oppinut kaikenlaista. Ihmisistä ja elämästä. Jos pyydettäisiin lyhyesti kuvailemaan vuotta, en keksisi sanoja. Ääää tää kirjottaminen tuntuu tällä hetkellä todella vaikealta, en saa mitään otetta vuoteeni enkä tiedä mitä kertoisin ja mistä aloittaisin. Ehkä saan paremmin kirjoitettua kun uusi vuosi starttaa ja saadaan tämä vuosi pakettiin. Jos kokeilen nyt vain käsitellä vuotta gallupin muodossa, ei ehkä niin kivaa luettavaa, vai onko?

Kohta on vuosi 2013 ohitse, joten kertokaahan vuoden faktat!

1. Mitä sellaista teit vuonna 2013, mitä et ollut tehnyt aiemmin?
- Ylitin itseni teatterikorkean pääsykokeissa!

2. Piditkö uudenvuodenlupaukset ja aiotko tehdä uusia ensi vuodelle?
- Apua, en muista!

3. Synnyttikö kukaan läheisesi vuonna 2013?
- Ei

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei

5. Missä maissa kävit?
- Virossa ja Puolassa

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2014, mitä et saanut/kokenut 2013?
- Hmmmm poikaystävän.....................ehkä. ja korkeakoulu opiskelupaikan.

7. Mitkä päivämäärät vuodelta 2013 jäävät mieleen ja miksi?
- varmaan ainakin 20- vuotissynttärit!!

8. Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
- Teak!!!! ja esiinnyin myös musikaalissa ja tein mielestäni hyvän roolisuorituksen.

9. Entä suurin epäonnistuminen?
- rakkausasiat

10. Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?
- no muutamista

11. Mikä oli vuoden paras ostoksesi?
- kämppä

12. Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
- mun ihanan tyttöporukan, viiden ihanan tytön<3

13. Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?
- miesten.

14. Mihin suurin osa rahoistasi meni?
- kämppäjuttuihin

15. Mistä olit tosi innoissasi?
- uudesta kämpästä, koulusta, uusista ystävistä!

16. Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2013?
- MM.  Haloo Helsinki!- Vapaus käteen jää & Cheek ft. Jukka-poika- Jossu

17. Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt

a) onnellisempi vai surullisempi? hmmm...

b) lihavampi vai laihempi? aika sama varmaanki

c) rikkaampi vai köyhempi? rikkaampi


18. Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2013?
- urheillut

19. Entä vähemmän?
- sekoillut ( tai nojoo, all the crazy shit I did, those will be the best memories...)

20. Miten vietät/vietit joulun?
- Perheen kanssa<3

21. Rakastuitko vuonna 2013?
- Rakastuin.

22. Mikä oli lempi-tv-ohjelmasi?
- Salkkarit, Uusi päivä, Putous, Gossip girl...

23. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
- En osaa oikein vihata ketään.

24. Paras lukemasi kirja vuonna 2013?
- Kevytkenkäinen kummitus

25. Vuoden paras levy?
- Anna Eriksson- Mana

26. Suosikkielokuvasi vuonna 2013?
- 8-pallo, 21 tapaa pilata avioliitto, rakkaus lainassa...

27. Mitä teit synttäripäivänäsi ja paljonko täytit?
- 20! Pidin hauskaa maailman parhaassa porukassa<3

28. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodesta 2013 paremman?
- njääh en osaa sanoa yhtä.

29. Kuinka kuvailisit vuoden 2013 omaa "muotiasi"?
- mun näköinen

30. Mikä piti sinut järjissäsi?
- Mun viisi ihanaa bestistä<3

31. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- Monista! mut ehkä Armi Toivasesta kaikist eniten, se on mun idoli.

32. Mikä poliittinen tapahtuma herätti eniten tunteita?
- emt

33. Ketä kaipasit?
- Mun kaukorakkautta :( ja kaipaan myös mun entisiä koulukavereita.

34. Kerro arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2013?
- Carpe diem.

wtf

Mä olin jo niiiin päästänyt irti tästä mun kaukoihastuksesta. Olin aivan pyörällä päästäni tästä uudesta ihanasta ja ihastuin koko ajan vain enemmän ajatellessani häntä ja meidän hetkeä. Juttelimme niitä näitä välillä facebookissa ja tuntui, että juttu luisti. Viikko meni, tuli taas viikonloppu ja tuli eräs hämmentävä viesti häneltä. Erään keskustelun päätteeksi hän tokaisi minulle "Musta ei sit todellakaan oo mikskään poikaystäväks" ÖÖÖÖÖ okei????? Saatan ehkä ihastua nopeesti ja hehkuttaa siitä täällä, mutta en oo sanallakaan maininnu siitä hänelle. Ollaan vaan juteltu ihan perusjuttuja ja en mä hei todellakaan oleta mitään poikaystäväjuttuja yhden yhteisen yön perusteella. C'mon. En ymmärrä miks hän on edes miettiny tollasia jo tässä vaiheessa, ei mulla ainakaan käyny seurustelu vielä pienessä mielessäkään. Mä olisin halunnut tutustua vielä paremmin, nähdä selvinpäin, hengata, jutella, mutta nyt meni kyllä vähän maku koko touhuun..

Toisaalta se on hyvä, että sano tässä vaiheessa, ettei vasta joskus kun tunteet on ehtinyt syventyä, mutta silti mua ihmetyttää ja harmittaa ihan älyttömästi. Miks tänkin hyvin alkaneen jutun piti päättyä näin ennen kuin ehti edes alkaakaan. Ehdin jo ajatella, että tää oli kohtaloa kun tavattiin, kun olin tosiaan tietämättäni kyyläillyt häntä facebookista ja hänen avulla aloin päästä yli tästä hankalasta kaukoihastuksesta. Nyt olen taas ihan confused...

PS. JOULUJOULUJOULU!!! kukaaan mies ei voi pilata mun joulufiilistä vaikka miehet onkin kusipäitä. Jouluna ei saa murehtia, joulu on ilon aikaa. hihi.

kaula ja korvanlehdet, olkapäät, hiukset, huulet, muistavat vielä salaisuuden. Sen toisen....

Pakko tulla taas postaamaan...

Mun pää on menny vaan entistä enemmän sekaisin.. Mä en enää tiedä oonko mä ollenkaan ihastunut siihen täydelliseen mieheen josta olen jauhanut viime postaukset, vai olenko vain liian tottunut siihen tunteeseen, että jossain on joku joka sanoo mulle ihania juttuja ja on muutenkin superihana. Olen usein sellainen, etten vain osaa päästää irti, varsinkin jos olen liian tottunut. Tämä mies on edelleen ihana, mutta en tiedä mitä tämä on. Tätä on jatkunut aivan liian kauan, eikä olla edes nähty meidän ensitapaamisen jälkeen välimatkamme takia...Toisin sanoen, juttumme ei ole edennyt juurikaan.

Pakkaa tuli entisestään sekoittamaan eräs toinen mieshenkilö, johon tutustuin lauantaina. Tapaamisemme oli erittäin hämmentävä. Tiesin kyseisen henkilön aikaisemmin facebookista ja kaverini kautta. Kaverini tunsi hänet, mutta minä en. Oltiin mun kaverin kanssa joskus kyyläilty hänen kuviaan facebookissa, ja olen kyyläillyt niitä myös itse. Jo silloin ajattelin, että ompa kuvien perusteella komea mies. 

Lähdettiin lauantaina ystävieni kanssa viihteelle, ja kävellessämme yhteen baariin meitä vastaan tuli eräs henkilö, joka mielestäni näytti ihan kyseisltä henkilöltä (Mä en todellakaan tiedä miten mulla tuli siinä vaiheessa edes mieleen tää henkilö, sillä siitä oli kuitenkin jonkun verran aikaa kun oltiin hänestä puhuttu ja en tiennyt hänestä muuta kun, että hän on ihan söpö). Kysyin kaveriltani ohimennen, että hei oliko toi muuten se, mutta kaverini vastasi että ei ollut. Sen kummempia ajattelematta jatkoimme iltaamme. Illan edetessä muutama juomakin oli jo maistunut, ja meillä oli erittäin hauskaa. Yhdessä vaiheessa kävelimme tanssilattian ohi ja kysyin taas kaveriltani että onko toi se! ( En edelleenkään tiedä oliko se aikaisempi tyyppi se, vai ei..?). Tähän kaverini vastasi, että joo! 

Päätettiin mennä tanssimaan, hänen ja kaverinsa viereen ja ei kauaa kun tämä herra tuli kanssani tanssimaan. Siitä se sitten lähti......hihiiii oli kiva ilta, ja yö.... ja aaamu... HUPS!!!!!

Ja mikä pahinta, tekstasin myös koko illan tälle toiselle ja apua nyt mä en saa tätä uutta tuttavuutta mun mielestä. Ajattelen häntä koko ajan, mutta ajattelen myös tätä toista......En en millään haluais uskoa, että oon ihastunut toiseen ku oon koko ajan luullu, etten enää koskaaan ihastu muihin kuin siihen täydellisyyteen. En kyllä vieläkään myönnä mitäään, enkä mä jotenkin pysty uskomaan itsestäni sitä... mutta MITÄ MÄ TEEEEEN. 

Ja puolustukseksi vielä sellainen juttu, että tosiaan tää toinen asuu parin tunnin matkan päässä ja meillä on about 3 kk ollu ns. txt suhde, mikä ei oikeestaan oo edes ollu mitään.  Ja en tiedä onko sitä järkeä jatkaa, olen miettinyt sitä koko ajan, mutta oon vaan elätelly toiveita ja ollu ihastunut ja kun se on oikeesti niiiin ihana... niin mutta siis pointti oli, että mun mielestä tässä ei ollu mitään väärää, sinkku kuitenkin olen. Mutta mun pää ja tunteet on ihan sekaisin!!!!

Kiitos, olen puhunut. Ja anteeksi sekavasta tekstistä, sekava on meinaan mielikin tällä hetkellä..

AJATUKSIA?

...............

Mä ensimmäiseen vastaantulijaan taas tänään tarraudun. Et hetkeks unohtaa  mä voisin, mä en koskaan ole sun.  Laura Närhi - Tuhlari

Nyt on nääääääääääin lähellä et oon ihastumassa toiseen, joten nyt annan sulle neuvon. Jos sä vielä haluut, sun pitää oikeesti näyttää se ja tehdä mun eteen jotain. Mä en odota sua täällä kaukana ikuisesti. Jos haluut tulla tänne ja nähdä mut niin tule. Nyt ei enää mene mitkään selitykset läpi. En jaksa enää odottaa. Mä haluun sut. Mut jos tää vielä jatkuu tällasena, on aika luovuttaa.

Viikonlopun tapahtumat sai mut ajattelemaan asioita. Haluunko mä oikeesti odottaa sua, vai annanko vaan olla. Tätä ajattelutyöskentelyä edelsi eräs tapahtuma, joka laittoi mut miettimään. Tapasin meinaan yhden toisenkin ihanan ja nyt en oikeestaan tiedä mitä mun enää pitäis tehdä tai ajatella. Toinen puoli mussa huutaa edelleen sua, mutta toinen puoli haluaa kokea uudelleen sen toisen hellän kosketuksen...

Joo sua rakastan, mut silti toista haluan. Kun viini valuu laseihin, hetkeksi sinut unohdan... Heli kajo -Poikajumala

Ei mulla muuta...

Oot ihanin.

APUA

A-P-U-A. Maailman ihanin mies sanoo mulle maailman ihanimpia asioita. Se on niiiiiiiiiin ihana!!!!!! MÄ SEKOAN. Oikeesti. Mitä teen. Se asuu siellä, mä asun täällä. Haittaako se? Ja tarkottaakohan se oikeesti, mitä se sanoo vai sanooko se vaan?? MISTÄ SEN VOI TIETÄÄ, ei kukaan ikinä ennen ollu mulle tollanen, en oo tottunu siihen, että joku on oikeesti mulle ihana. Onks tää ees totta??

Okei, oon sekasin. Mut vaan koska oon niin tajuttoman ihastunut, enkä oo tottunut saamaan vastakaikua, koska ei se vaan oo ikinä menny niin oikeesti. Joku on aina menny pieleen. Meneeks tääkin?? Onks tässä oikeesti ees mitään järkeä?

PS. Sori postaustauosta oon ollut superkiireinen... ja tääkin on tosi sekava hehheh mut mun pää on sekasin. Rakkaus on ehkä maailman ihanin ja kamalin asia.

Minä odotan sinua

Oot siellä omasta tahdosta.

Mut jos sä päätät uskaltaa

Minä odotan ovella hiljaa.

Minä odotan ovella hiljaa.

Minä odotan.

Otan sinut syliin.

Eikä kukaan enää pääse meidän väliin

Pariisin kevät - Odotus

Mä haluan sut tänne. Nyt. Heti. Pliis. Lupaan, ettet tulis katumaan. Pitäisit mua kädestä, silittäisit, olisit vain siinä. Poltettais kynttilöitä ja tehtäis ruokaa. Voitais istua sylikkäin, syödä karkkia, nauraa ja pitää hauskaa. Avaisin viinipullon ja mulla olis mekko. Olisin laittautunut ihan vain sua varten. Mun olis turha meikata huulia, koska pilaisit huulimeikin kuitenkin. Katottais toisiamme silmiin ja hymyiltäis. Sä kaataisit mut sänkyyn ja suutelisit pitkään. Aamulla heräisin sun vierestä onnellisempana kuin koskaan. Maattais pitkään sängyssä ja juteltais. Tehtäis aamupalaa ja hymyiltäis. Meillä olis niin kivaa. 

Kunnes joku ääni kuitenkin pilais kaiken ja kuiskais mun korvaan, ei tää oo totta. Ei tää oo totta,. Heräisin ja toteisin, että tää on vaan unta. Ajattelisin, että vaikka kuinka toivon, ei se tää tuu olemaan totta, unelmat on tarkoitettu murskattaviksi, ei toteutettaviksi. Mä oon toivonut tällaista liian monta kertaa turhaan...

MIKS? Miks sen täytyy olla niin. Miks sä et voi vaan tulla ja sanoa, että välität? Miks et voi laittaa edes pienen pientä tekstiviestiä? Miks sun täytyy olla siellä kaukana ja miks ei voitais vaan tutustua lisää ja rakastua. 

Mä odotan, mä taistelen, tää ei oo vielä ohi. Hei kohtalo, en oo iso tyttö vielä. Auta mua.

Love at first sight

Tavallaan ihastun todella, todella harvoin ja en kovinkaan helposti, mutta toisaalta ihastun oikeastaan todella helposti ja nopeasti kun sellainen vain sattuu kohdalle. Olin pienellä kesälomareissulla ystävieni kanssa toisessa kaupungissa ja päädyttiin illalla juhlimaan paikalliseen yökerhoon. Näin siellä yhden ihanan komistuksen. Kun hän katsoi minua ensimmäistä kertaa silmiin, ja puhui minulle. Olin myyty. Olin hetkessä ihastunut häneen. Nyt, parin viikon jälkeen en vain saa häntä pois mielestäni, en millään. Ollaan kyllä oltu jonkun verran yhteyksissä, mutta jotenkin mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset tästä jätkästä.

Hyviä puolia tässä on vain se, että tässä olisi vihdoin sellainen ihminen jonka oikeasti haluaisin. Hänen olemassaolonsa ei ahdista, hän on komea, ihana, mukava, urheilullinen, osaa pukeutua ja kaikenlisäksi vielä harrastaa samaa lajia kuin minä! (tosin mun golfin pelaamista ei voi oikein harrastukseksi kutsua, lähinnä käyn silloin tällöin lätkimässä, mutta watevööör) Toisin sanoen, hän on siis täydellinen minulle.

Huonoja puolia on se, että hän asuu noin kahden tunnin matkan päässä, enkä oikeastaan edes tunne häntä. En myöskään tiedä onko hän lainkaan tosissaan minun suhteeni vai sanooko hän vain asioita? 

Sinä iltana juteltiin, vain juteltiin. Hän lateli minulle kohteliaisuuksia ja kertoi, että ihastui minuun täysin. Hän myös sanoi, että haluaisi minut. Kumpikaan meistä ei ollut kovinkaan kännissä. Kerroin hänelle, että tunteet ovat molemmin puoleisia. Tuli kuitenkin aika kun tiemme erkanivat, jäljelle jäi vain puhelinnumero ja ikuinen jälki sydämeen.

Seuraavana päivänä hän otti yhteyttä, tekstasimme yms. Nyt olemme jonkun aikaa pitänyt yhteyttä ja suunnitelleet näkemistä. Kuitenkin hän saattaa usein olla vastaamatta tekstareihini. Toisinaan hän tekstaa erittäin hyvässä hengessa ja vihlaijee erinäisiä asioita ja juttu luistaa. Mutta joskus kun minä laitan viestiä, vastausta ei kuulu ei näy. Kerran hieman suutahdin ja kysyin suoraan miksi et vastaa enää minulle. Syyksi hän kertoi golfkisat, jotka ovat vieneet energiaa, hän myös kertoi ettei ole niin ääliö, että jättäisi vain huvikseen vastaamatta tekstareihin. Nyt kuitenkaan hän ei ole muutamaan päivään vastannut minulle ollenkaan. Me suunnittelimme näkemistä täksi viikonlopuksi, mutta eihän siitä mitään tule kun kaveri ei vastaa mitään.

En tiedä pitäisikö minun vain antaa olla, mutta kun toisinaan hän on niin ihana ja aloittaa itsekin tekstaamaan minulle. En myöskään tiedä onko tässä oikeastaan mitään järkeä, että näkisin hänet uudestaan ja antaisin itseni ihastua vieläkin enemmän, ja saada taas kärsiä sydänsuruista jos tästä ei tulekaan mitään. En tiedä onko minusta, tai hänestä kaukosuhteeseen tai onko minulla mitään toivoa edes miettiä tuollaista?





Mitä teen? Pitäisikö mun tässä tilanteessa vain sanoa hänelle suoraan mitä ajattelen, eikä antaa tämän mennä liian pitkälle? Jos siitä tulee jotain niin sitten tulee, mutta jos ei niin olisiko se parempi selvittää tässä vaiheessa. Vai onko liian aikaista tunnustuksille? Pitäisikö minun tavata hänet edes kerran vielä..?

Miksi aina ihastun niiiin vaikeasti saataviin ihmisiin? Miksi minä en voi koskaan saada poikaystävää tai toimivaa parisuhdetta, aina pitää läpikäydä hirmuinen tunnemyrsky ja kyynelmeri. Miksi, oi miksi.

Je Suis Malade

Tää nainen on uskomaton. Mieletön tulkinta ja upea biisi. Sopii myös jollain tavalla jotenkin mun tän hetkiseen elämään. Kiitos ihana Anna, ihailen sinua.

I'M BACK!!!

Mä oon vähän pitänyt lomaa bloggailusta, murehtimisesta sekä dataamisesta ylipäätään. Oon ollu koko kesän töissä, ja nyt vasta vähän aikaa sitten alkoi loma, vihdoin! Joten en ole oikein ehtinytkään kirjoitella. Nyt kuitenkin ajattelin tehdä paluun blogimaailmaan ja alkaa taas kirjoitella säännöllisesti. Toivottavasti te vähäisetkään lukijat muistatte vielä mut ja palaatte lukemaan entiseen malliin. :)

Mulla on teille iloisia uutisia! Vanhat lukijat varmasti muistavat mun on/off-suhteen ( TÄMÄN! ). Mä olen vihdoin päässyt yli siitä. Olen lopettanut sen suhteen, tai oikeastaan se vain loppui. Kumpikaan ei enää ottanut yhteyttä vähään aikaan, ja nyt tuntuu että alan vihdoin päästä oikeasti yli siitä. En todellakaan kaipaa häntä. Olen tajunnut, ettei suhde hänen kanssaan ikinä olisi muuttunut seurusteluksi, enkä enää edes halua sitä. Vaikka hänessä oli jotain joka sai minut tuntemaan suurta intohimoa aina uudestaan, ei hän kuitenkaan loppujen lopuksi ole sitä mitä haluan. Hänen kanssaan oli hauskaa, ja vietin hänen kanssaan ihania öitä, mutta ei. En halua häntä enää! Olin vain liian tottunut häneen, hän oli aina siinä, hänelle pystyin aina laittamaan viestiä kun kaipasin läheisyyttä, ja hän minulle. En voi uskoa tätä itsekään, mutta oikeasti olen nyt tajunnut millasen miehen haluan itselleni, ja se ei todellakaan ole hänen kaltainen... Ei todellakaan.

Viimeinen kerta kun olin hänen luonaan yötä, sai minut vihdoin tajuamaan, että jos tämä vielä jatkuu, niin se on todellakin vain pelkkää seksiä, ei mitään muuta. Silloin tajusin kuinka lapsellinen ja typerä kyseinen henkilö oikeasti on. Ei minkäänlaista vastuuta ja "hälläväliä"- asenne kaikkeen. Eikä hän oikeastaan edes kohdellut minua hyvin. Onneksi se ei ole enää jatkunut..

Minulla ehkä saattaa olla pikkiriikkisen uusia perhosia vatsassa yhden uuden ihanan ihmisen takia, hihih. Siitä lisää hieman myöhemmin!! pitäkää mulle peukkuja, että tää kehittyisi... Ollaan tiedetty toisemme vasta kolme päivää, joten ei saa toivoa liikoja todellakaan, mutta en voi sille mitään, että hän on I-H-A-N-I-N... mutta nyt ihan shhhh vielä.. 

Kesä!

List for the summer:

1. Hot body

2. Tanned skin

3. Happy life
4. New home
5. Remember that I only live once

6. Boyfriend

Why do you always have to do this

Sä katsot syvälle silmiin ja hymyilet

Sä katsot syvälle silmiin ja suutelet

Sä katsot silmiin, ja valehtelet

Now, I'm done... For a while

Laitan puhelimeni äänettömälle, sillä en halua kuulla kun et soitakaan

Pelkään julmaa totuutta, sä vain päätit kadota. Hankit uuden osoitteen, ostit uudet kalusteet. Etkä koskaan kertonut miks en mä sulle kelvannut, ja nyt mä käyn sun pihalla joka ilta. 

Tiedäthän en päästä irti koskaan, seuraan sua kuin varjo vaeltajaa. Muistathan kun iltatuuli laulaa, seuraan sua kuin varjo vaeltajaa. 

Sä et koskaan soittanut, tavaroitas hakenut. Sä vain vaihdoit numeron, etsit uuden kohtalon. Nyt älä luule, että voit vain kuvitella minut pois. Minä seuraan sinua, ihan aina. 


Tiedäthän en päästä irti koskaan, seuraan sua kuin varjo vaeltajaa. Muistathan kun iltatuuli laulaa, seuraan sua kuin varjo vaeltajaa. 

Muistatko sen, mä olen uskollinen. Vaikka väärin sä teet, mä tuun luokses uudelleen. Tiedätkö sen, mä sua aina suojelen, pahalta sua varjelen, elämääsi tarkkailen. Mihinkään mä lähde en. 

- Laura närhi- Varjo

You are disgusting, and I hate you. - Then why are you still holding my hand?

Being a bitch is not just sleeping with different guys every night that's the old meaning. Now, a bitch is the person who will make your life living hell.

Olen liian kiltti. Olen aina liian kiltti. Annan anteeksi liian helposti, enkä oikeastaan suutu ikinä. Minun on erittäin vaikea sanoa ei, suostuin aina lähes kaikkeen. Minulla on ollut ystäviä sekä miehiä, jotka ovat kohdelleet minua todella huonosti, vaikka itse olen aina tehnyt parhaani ja kohdellut heitä niin hyvin kuin mahdollista. Silti en pysty olemaan vihainen, en halua vihata ketään läheistäni, enkä halua tuhlata aikaani riitelemiseen. Minusta se on turhaa.

Joskus kiltteydessä on kuitenkin huonoja puolia. Ei saisi olla liian kiltti, eikä antautua toisten vietäväksi. Nyt päätin, että kiltteys jatkuu edelleen, ja aion jatkossakin olla oma itseni, mutta liikakiltteys loppui nyt. En aio enää olla se jonka tiedät aina olevan täällä sinua varten, teit mitä tahansa. Et enää koskaan satuta minua. Et enää ikinä saa minua itkemään, mutta minä lupaan, että jos nyt annat minun mennä. Tulet niin katumaan sitä.

Minullakin on joskus oikeus olla bitch.

You can go through a thousand girls to try to replace me but none of them will treat you like I did. 

I love Blake Lively!

Blake Lively on mun esikuva. Mielettömän lahjakas näyttelijä ja älyttömän kaunis. Noi hiukset, kasvot, vartalo, hymy ja kaikki kaikki kaikki! Täydellinen nainen. Kaikenlisäks näyttelee huippsarjassa, nimittäin Gossip girlissä, joka on myös vienyt mun sydämen. Paras sarja ikinä!

http://data.whicdn.com/images/58138454/tumblr_m5a91n4mHJ1rxxtfao1_500_large.jpg

http://data.whicdn.com/images/58666317/602883_513856471980214_2017535774_n_large.jpg

http://data.whicdn.com/images/58878762/155778_274196236049874_1669779512_n_large.png

http://data.whicdn.com/images/58902288/tumblr_m5s05iRJ611qiyvu6o1_500_large.png

http://data.whicdn.com/images/58843304/XURA4SeUGQA_large.jpg

Ps. osallistukaa arvontaan TÄÄLLÄ!

Tonight i'm getting over you

Mä päätin, että oikeesti tonight i'm getting over you. Ajattelin, että mun on pakko päästä eteenpäin, vaikka se tulee olemaan vaikeeta, koska......

http://data.whicdn.com/images/57614273/tumblr_mffmhwma7F1rnoiamo1_500_thumb.png

Lauloin mun kaverille ihan fiiliksissä tota Carly rae Jepsenin biisiä Tonight i'm getting over you, ja ajattelin, että sitten kun oon saanu mun velkani (muutama kymppi) takasin, niin i'm done. Lähdin kaverin kanssa baariin ja yllätys yllätys, hänen oli tietenkin ihan pakko olla samassa paikassa.. Kaveri sanoi mulle, että hei tuolla on N, vilkaisin ja totesin: Ihan sama, ei mua kiinnosta ja jatkoin matkaa. Hetken päästä löysin itseni tanssilattialta kyseisen herran kanssa, kaveri katsoi mua murhaavasti ja luin hänen huuliltaan sanat "sinä lupasit, ei enää!" Tiesin, mitä olin luvannut, mutta en kuitenkaan halunnut enää päästää irti hänestä. Hetken kuluttua löysin itseni pussailemasta hänen kanssaan. Hän kuiskasi korvaani maailman ihanimpia juttuja. Aamulla heräsin hänen vierestään.

Mikä meni pieleen?

Järjetön rakkaus

Olen jo noin. neljä vuotta roikkunut on/off-suhteessa erään jätkän kanssa. Molemmilla on välillä ollut myös muita, ja olen monesti väittänyt jopa rakastuneeni toiseen, mutta jälkeenpäin pohdin oliko se rakkautta sittenkään. Onko se rakkautta jos sanoo rakastuneensa tulisesti toiseen, mutta olisi silti valmis ottamaan tämän kyseisen on/off-säädön takaisin aina tilanteen tullessa? Toinen kysymys kuuluu, miksi ihmeessä minä ihastun kerta toisensa jälkeen tähän samaan idioottiin?

Kaikki alkoi syksyllä kun olin 15-vuotta. (kuvitelkaa 15-vuotta!! ja nyt olen siis 19.) Olin mun ystäväni kanssa katsomassa erästä sählyturnausta, jossa hänen ihastuksensa pelasi. Minun silloinen "ihastukseni" tai mikä lie, oli juuri tehnyt selväksi etten minä kiinnosta häntä, joten minua hieman ärsytti kun ystäväni hehkutti kentällä juoksevaa ihastustaan jatkuvasti. " Kato nyt sitä, tuolla se menee, ei vitsi se on niin hyvännäkönen, kato kato kato, aww sillä on ihanat silmät..." ymsyms. Istuimme sellaisessa yläkatsomossa, ja ystäväni katsoessa peliä minua kiinnosti enemmän alapuolellamme kävelevät ihmiset. Yhtäkkiä alapuolellamme käveli kolmen jätkän lauma (pelaajia, jostain toisesta joukkueesta joiden pelivuoro ei ollut vielä), ja tokaisin ystävälleni vitsillä " Vois iskee ton viimisen ihan läpällä." Nauroimme tätä mun heittoa, ja kun pelissä tuli tauko, menimme alas ja näimme ne samat jätkät. Silloin näin kunnolla tämän kyseisen "viimisen"  ja silloin sisälläni tapahtui jotain. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. En saanut silmiäni irti hänestä, olin aivan myyty. Pohdin koko lopputurnauksen ajan miten voisin mennä puhumaan hänelle, mitä sanoisin jne. Kun turnaus päättyi puimme ulkovaatteita aulassa ja näin kun heidän joukkue käveli ohitsemme, ulos ja bussiin. Silloin tajusin, että siinä olisi ollut tilaisuuteni, mutta se meni ohitseni. Minulle jäi mieleen vain hänen katseensa, pelinumero ja joukkue, jossa hän pelasi.

Koko loppuillan ajattelin vain häntä. Sain idean mennä joukkueen kotisivuille, josta löytyi lista pelaajista. Minun onnekseni myös pelinumerot oli merkitty. Sain selville hänen nimensä. Kirjoitin päiväkirjani sivut täyteen sydämmiä ja hänen nimeään, mutta samalla mietin, näkisinkö häntä enää koskaan. Surffatessani irc-galleriassa (oi niitä galleria aikoja!), löysin sieltä vahingossa hänen profiilinsa . Kyllä, vahingossa! (kohtaloa(ko)?) Kukaan ei usko tätä, mutta totuus on se, etten edes tajunnut etsiä häntä sieltä, kun en tiennyt miten ikinä olisin löytänyt hänet, mutta vahingossa jostain yhteisön kautta avasin profiilin, jonka nimimerkki oli tämän kyseisen herran sukunimi. Profiilista kävi ilmi myös hänen etunimensä, ja hän oli liittynyt joukkueensa yhteisöön, joten en ollut voinut erehtyä henkilöstä. En voinut myöskään olla laittamatta kommenttia hänelle. Muistan vieläkin mitä kommentoin hänelle: "Hei eiks sulla ollukkin peli viime viikonloppuna tossa Henrikin koululla?" Odotin malttamattomana vastausta, ja sitten se hetki koitti, hän vastasi minulle todella iloisesti ja kertoi myös heti missä asuu yms. Hetkeä myöhemmin vaihdoimme meseosoitteet, ja siitä se sitten lähti.

Juttelimme säännöllisesti mesessä, vaihdoimme puhelinnumerot ja sovimme jopa treffit. Meillä oli hurjan hauskaa yhdessä. Soittelimme, tekstailimme, juttelimme mesessä, mutta ei nähty kovinkaan usein. Olin silti rakastunut. Muutaman kuukauden kuluttua se tapahtui ensimmäisen kerran, nimittäin sydämmen murskautuminen. Hän oli ollut minulle hieman outo, ja muutaman päivän kuluttua sainkin lukea hänen galleriaprofiilistaan hänen seurustelevan. Olin palasina. Voitte vaan kuvitella miten 15-vuotiaan tytön maailma särkyi kun oma ihastus ihastuikin toiseen, se oli kamalaa. Suhde ei kuitenkaan kestänyt paria viikkoa kauempaa, ja jo ennen suhteen loppumista, olimme alkaneet taas jutella normaalisti ja hän kertoi minulle aikovansa jättää tytön. Suunpielet kohosivat hymyyn, olin taas aivan hänen vallassaan ja sama alkoi  uudelleen. Aloimme tekstailla, soitella ja juttelimme mesessä. Sovittiin kyllä tapaamisia, mutta ei kuitenkaan koskaan nähty. Hän perui usein ja laittoi kaverit etusijalle lähes aina.

Tuli kesä, tuli toinen mies. Olin kyllästynyt siihen, ettei N:n ( puhun hänestä epäselvyyden välttämiseksi tällaisella salaperäisellä kirjaimella) kanssa ikinä nähty, olin kyllästynyt hehkuttamaan kavereilleni kuinka huomenna näkisin hänet, ja seuraavana päivänä jouduin kertomaan, etten jostain tuntemattomasta syystä nähnytkään. Juteltiin silti edelleen usein mesessä, mutta kuvioissa oli nyt myös toinen. Unohdin hänet aina kun juttelin tämän toisen kanssa, ja häntä myös näin useammin. Kuitenkin joskus saatoin laittaa viestiä myös N:lle, vaikka melkein koko kesän säädin tämän toisen miehen kanssa, sillä en vaan enää jaksanut hänen temppujaan, vaikka osa minusta kaipasikin häntä.

Kesä loppui, niin loppui myös "kesäromassi" tämän toisen miehen kanssa, yhtäkkiä vain ilman mitään syytä. Samoihin aikoihin olin jo vähän unohtanut N:n, mutta kaikki muuttui kun hän sattumalta käveli kaupungilla minua vastaan. Olin unohtanut kuinka syötävän hyvännäköinen hän oli. Rakastuin taas. Koko syksyn taas tekstailimme, soittelimme ja juttelimme mesessä. Näimme myös joskus kun olin katsomassa hänen sählypelejään. Ikinä juttu ei edennyt sen pidemmälle, vaikka sydämeni huusi häntä. Sitten se taas hiipui, mitään ei tapahtunut, mutta yhtäkkiä ei vaan enää juteltu niin paljoa. Keväällä kesäromanssi tuli hetkeksi takaisin elämääni, sitten taas N, sitten joku toinen, sitten taas N, joku toinen, N..., Hän jopa asui hetken perheensä kanssa ulkomailla, mutta silti noin 4 vuotta tämä kuvioi toistui koko ajan.

Aloin jopa seurustelemaan erään pojan kanssa, johon väitin olevanu rakastunut. Eron jälkeen aloin taas heti juttelemaan N:n kanssa. Kului taas aikaa, ihastuin palavasti toiseen ja unohdin hänet hetkeksi. Se tunne tuli kuitenkin aina takaisin kun hän tekstasi tai soitti minulle. Minun tunteeni olivat usein vankina kahden pojan välissä. Kesällä kun täytin 18, mulla oli edelleen niitä samoja tunteita N:ää kohtaan vaikka kolme vuotta oli kulunut, ja olin kasvanut paljon siitä 15-vuotiaasta pikkutytöstä. Silloin eräänä iltana se tapahtui ensimmäisen kerran, Suudelma hänen kanssaan. Kyllä, vasta kolmen vuoden säätämisen jälkeen. En olisi ikinä uskonut, että se tapahtuu, suhde hänen kanssaan oli aina ollut niin erilainen, ja hän oli tuntunut aina niin kaukaiselta haaveelta. Eräänä iltana se kuitenkin tapahtui, ja silloin viimeistään tajusin, etten halua päästää hänestä irti koskaan, vaikka juttu hänen kanssaan ei ollutkaan ollut mitään ruusuilla tanssimista. Siitä päivästä lähtien tuntui, että juttu hänen kanssaan alkoi vihdoin edetä. Aloimme nähdä usein, teimme paljon asioita yhdessä. Hän jopa avautui minulle tykkäävänsä minusta. Menin aivan solmuun, en todellakaan odottanut niitä sanoja hänen suustaan. Sitten se taas loppui. Ilman mitään syytä, ilman, että kumpikaan sanoi tai teki mitään. Päinvastoin, hän lakkasi yhtäkkiä vastaamasta viesteihini, enkä edelleenkään tiedä miksi hän teki niin..

Ei puhuttu N:n kanssa about puoleen vuoteen, kunnes jompi kumpi taas otti yhteyttä. Kierre alkoi taas, mutta hitaasti. Tunsin kuitenkin, että se alkaa taas. Tiesin, ettei mikään ole ohi. Se jatkui jatkui ja jatkui, samana kuin aina ennenkin, kunnes alkoi vuosi 2013. 

Tämä vuosi on ollut täysin erilainen hänen kanssaan. Tämä vuosi on ollut jotain enemmän, jotain ihanaa ja kamalaa. Ollaan nähty, juteltu, tekstailtu, soiteltu ja tehty asioita enemmän kuin koskaan. Ollaan myös esitelty toisemme vanhemmillemme, ja vaikka ja mitä. Ollaan edetty paljon siitä, mitä olimme joskus. Ensimmäistä kertaa uskallan jopa toivoa, että tästä oikeasti tulisi jotain, mutta pelkään, pelkään liikaa. Pelkään jatkuvasti, että hän toistaa aikaisemmat virheensä, ja että menetän hänet lopullisesti. Kaikki sanovat, että pitäisi jo päästää irti, ja saisin paljon parempaa. Tiedän sen itsekin, mutta ei. Joku hänessä vaan vetää minua puoleensa aina vain uudestaan. Hän on loukannut minua moneen kertaan ja enemmän kuin kukaan koskaan, silti kuitenkin rakastan häntä eniten maailmassa. Miksi, oi miksi? Miksi en osaa päästä irti, tämä ei lopu koskaan. Olen niin tottunut häneen, olen tottunut, että hän on aina siitä, meistä on tullut liian läheisiä. En todellakaan ikinä koskaan tule kestämään hänen menettämistä. Toisena päivänä hän saattaa olla minulle superihana, mutta toisena päivänä hän saattaa jopa suudella toista tyttöä tai jättää vain vastaamatta minulle. Hetkenpäästä kaikki on taas hyvin... 

Tässä oli lyhyesti selitetty tämä koko tarina hänestä, joka on vienyt sydämeni. Toivottavasti ymmärsitte jotain, ja jaksoitte edes lukea tämän. Tästä tuli todella pitkä, vaikka kuinka yritin lyhyesti kertoa, ja jätin turhat jutut ja toistot pois..

KUKA LUKI?

XOXO, Ilona

Happy sunday!

Määää oon niiin pahoillani ku en oo kirjottanu pitkääään aikaan! Mulle on sattunu ja tapahtunu niin paljon etten oo oikeen tienny et mitä kirjoittaisin. Aina ku on tullu joku inspis et nyt on pakko kirjoittaa, niin hetken päästä se asia onkin muuttunut jotenkin enkä enää voinutkaan kirjoittaa siitä samalla tavalla. Ja mun pää on ollu vaan niiin sekasin kaikesta mm. kouluhauista, miehistä. Muttamutta, now I'm back ja lupaan, että lähiaikoina on tulossa muutamakin mielenkiintoinen teksti.

Mun pitäis ainakin selvittää teille, niin kuin edellisessä postauksessa lupasin, toi eräs mieskuvio, mutta kun se on niin tajuttoman vaikeeta kun en edes ite tiiä missä mennään. Toisena päivänä hymyilen tuon miehen takia ja toisena itken. Ja se on semmoinen stoori, että se pitää selittää ihan ihan alusta alkaen, jotta sen voi jotenkin tajuta. Rupeankin siis työstämään sitä tekstiä hetimmiten ja saatte sen luettavaksenne asap!!

Mä en osaa tämmöiseen infotekstiin oikeen kirjoittaa mitään syvällistä, halusin vaan kovasti tulla tekemään edes pikkuisen postauksen. Ensi viikolla lupaan taas kirjoittaa kunnon postauksia!



xoxo, Ilona

PLEASE SOMEBODY HELP ME?????!!!!

wertyuiopåasdfpoijgklfdoifrpögjltrjgloxjgrijglojglogääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääää mua pelottaa pelottaa pelottaa ahdistaa pelottaa ahdistaa pelottaaa. En oo ikinä päästäny ketään ihmistä näin lähelle, näin syvälle mun elämään. Mitä jos kaikki loppuuu nyt????? Mitä jos oonkin tuottanu pettymyksen, mitä jos menetän, MITÄ JOS MÄ MENETÄN SUT!

Mä en tuu kestämään sitä, mä en todellakaan tuu kestämään sitä. Mä en tuu selviimään siitä oikeesti! Mä oikeesti pelkään kuollakseni menettämistä! Sä oot mulle niiin jumalattoman tärkee, ja ollaan tunnettu niiin kauan, että en vois mitenkään kuvitella eläväni ilman sua. Oot ollu aina jollain tavalla läsnä mun elämässä!!

Avaan tilannetta enemmän lähiakoina, kunhan nyt vaan saan nukuttua yön yli ja selvittää mun päätä, nyt en kykene mihinkään järkevään tekstiin!

Tyttöjen juttuja

Oon monessa blogissa törmännyt tähän "tyttöjen juttuja"- galluppiin ja ajattelin nyt itsekin tehdä sen.

1. Nukutko rintaliivit ylläsi?
- En. 

2. Nautitko draamasta?
- Tietyssä määrin kyllä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Olishan se nyt melko tylsää jos ikinä ei tapahtuisi yhtään mitään,, mutta siis en todellakaan ole tai halua olla mikään draamaqueen. Pieni draama kuuluu elämään.

3. Oletko tyttömäinen tyttö?
- Olen! lukuunottamatta sitä, että olen hulluna jääkiekkoon, mutta eihän se olekaan pelkästään miesten laji, eihän?

4. Kuka oli viimeisin henkilö jota halasit?
- Fanny!!<3

5. Pieni vai iso laukku?
- Riippuu tosi paljon tilanteesta. Mielummin iso niin mahtuu kaikki turha krääsä.

6. Oletko lyhyt?
- 162

7. Miehen ihannepituus?
- Ei mitään väliä! kunhan on pidempi kun mä.

8. Mitä tekisit jos joku läimäyttäisi sinua takapuolelle?
- Riippuu aika paljon tilanteesta :D

9. Onko sinulla parhaita ystäviä?
- On

10. Pukeudutko Halloweenina?
- Harvoin.

11. Onko sinulla nivelten yliliikkumista?
- Eipä kai

12. Mikä on oudoin paikka, jossa olet nukkunut?
- En pysty nukkumaan oudoissa paikoissa, en yleensä saa unta missään muualla kun sängyssä, mutta hmm oudoin paikka.. ehkä tähän voisin paljastaa että yhden jääkiekon sm-liigassa pelaavan pelaajan koti.
 
13. Onko kukaan koskenut takapuoltasi viimeisen 24 tunnin aikana?
- Ei ole

14. Onko sinusta liikkeellä juoruja?
- Ei mun tietääkseni

15. Kutsutko joitakin henkilöitä heidän sukunimillään?
- Ei tuu nyt ainakaan ketään mieleen
16. Kuinka moni mies lukee tämän vain koska tässä sanotaan "tyttöjen juttuja"?
- Sanoisin ettei kukaan, sillä en usko miesten lukevan tätä blogia.

17. Minkä väriset ovat tämänhetkiset rintaliivisi?
- pinkit

18. Pidätkö enemmän vaaleista vai tummista hiuksista miehellä?
- Ei oo väliä
 
19. Oletko tällä hetkellä turhautunut johonkin mieheen?
- Jaa että olenko?

20. Välitätkö sukkiesi likaisuudesta?
- tottakai

21. Onko sydämesi koskaan särkynyt?
- kysy vain montako kertaa

22. Oletko koskaan ajatellut mennä kauneusleikkaukseen?
- En

23. Pidätkö elämästäsi?
- pidän

24. Onko kukaan ystäväsi varastanut poikaystävääsi?
- Ei

25. Oletko hypännyt uima-altaaseen vaatteet päällä?
- En ole

26. Onko sinulla enemmän tyttö- vai poikakavereita?
-tyttö

27. Kuinka pitkään sinulla on ollut Facebook-tunnus?
- muutama vuosi

28. Oletko koskaan lyönyt poikaa kasvoille?
- En tosissani

29. Mitkä ovat suurimmat pelkosi?
- Menettäminen, väkivallan uhriksi joutuminen tai se, että joku läheinen jotuisi, ja käärmeet!!!!

30. Oletko koskaan itkenyt itseäsi uneen?
- Taidan olla

31. Oletko koskaan nähnyt mahdottomaksi unohtaa jonkun mielestäsi?
- Jep...

32. Uskotko sanontaan "Kerran huijari, aina huijari"?
- Riippuu tilanteesta

33. Milloin sinulla on ollut viimeksi erityisen hyvä olo jostain? Mistä?
- Tänään siitä, että näin mun ihanan ystävän pitkästä aikaa<3

34. Toivotko joskus olevasi kuuluisa?
- Haluaisin näyttelijäksi tai muusikoksi niin sillä tavalla kyllä.
  
35. Ikävöitkö tällä hetkellä jotakuta?
- Kyllä!!

36. Kajaali vai ripsiväri?
- Ripsiväri

37. Louis Vuitton vai Dooney&Bourke?
- Emmä tiedä edes mikä toi toinen on, joten Vuitton XD

38. Hame vai housut?
- Molemmat!

39. Sukkahousut vai leggingssit?
- Molemmat myös

40. Huppari vai takki?
- Takki.

41. Korkkarit vai tennarit?
- Tilannekohtaista!

42. Suorat vai kiharat hiukset?
- Sama kuin edelliseen

43. Renkaat vai roikkuvat korvikset?
- Roikkuvat

44. Kännykkä vai iPod?
- Kännykkä

45. Smoothie vai latte?
- Smoothie

46. Dieetti vai normaali limsa?
- Normaali

47. Timantteja vai helmiä?
- Molemmat käy.

48. Mary-Kate vai Ashley Olsen?
- Ihan sama

49. Huulikiilto vai huulipuna?
- Huulikiilto 

50. Perhe vai ystävät?
- Ei voi valita.

51. Manikyyri vai pedikyyri?
 - Manikyyri.

52. Rauha vai rakkaus?
- Varmaan rakkaus

53. Aurinkolasit vai käsilaukku?
- Käsilaukku.

Kysymyksiä miehistä:

Hauska vai vakava?
- Hauska.

Söpö vai seksikäs?
- Seksikäs, mutta jotenkin törmään aina niihin söpöihin

Tummat vai vaaleat silmät?
- Ei väliä

Pitkät hiukset vai lyhyet?
- Lyhyet.

Kiharat vai suorat hiukset?
- Suora tai korkeintaan vähän kihartuva.

Hyvä tanssija vai hyvä laulaja?
 - Laulaja

Tupakoitsija vai ei?
 - No ei kai sen nii väliä oo

Kiltti vai paha poika?
- Kilttihän tähän melkein kuuluisi vastata mutta...
 
Parta tai viikset vai ajeltu?
- Ei viiksiä ikinä! ja parrankin suhteen olen melko nihkeä

Nuorempi vai vanhempi?
- Vanhempi vaikka kyllä ne nuoremmatkin kelpaa! heh

I'm fine, thanks for not asking

Minulle sanotaan usein, että hymyilen aina ja olen niiin positiivinen ihminen, enkä valita mistään. Tottahan se on, en anna itseni vaipua murheiden alhoon, ja vaikka kuinka olisi paha mieli. Yritän silti löytää joistain asioista edes sen pienen positiivisuuden vivahteen, joka saa minut hymyilemään. Yleensä murehdin yksin, pimeässä ja mieluiten myöhään illalla huoneen oveni sulkeuduttua ja talon mentyä nukkumaan. Kirjoitan, kuuntelen angstibiisejä tai vaan itken. Tuntuu, etten ole viime päivinä tehnyt muuta kuin noita edellä mainittuja.

En ole koskaan ollut kunnolla masentunut, enkä aio masentua, mutta aina ei vaan jaksa. Olen aina ollut se "ilopilleri", jolla on kaikki hyvin ja jonka niskaan voi kaataa kaikki omat murheensa. Tää kuulostaa todella kliseiseltä, mutta musta tuntuu, että tällä hetkellä epäonnistun kaikessa mitä teen. Ihan oikeasti. Mä en onnistu mun ihmissuhteissa, tuntuu vaan että karkotan kaikki miehet mun luota. Kerta toisensa jälkeen löydän itseni itkemästä jonkun kusipään perään. En ole koskaan saanut ketään kokonaan itselleni, olen vain pari hassua kertaa seurustellut, ja nekin ovat olleet lyhyitä suhteita jossain menneisyydessä. Miksi miehet aina antavat olettaa enemmän kuin todellisuudessa haluavat? Miksi uskon aina tyhjiin lupauksiin ja luotan vaikkei todellakaan pitäisi, miksi ihastun liian helposti enkä osaa päästää irti. MIKSIMIKSIMIKSI. Yritän peitellä sydänsurujani ystäviltäni sanomalla "I don't need a man to make me happy.", joka on osittain totta. Mutta joskus sitä kaipaisi läheisyyttä ja lähelle ihmisen, joka välittää ja olisi aina siinä. Tällä hetkellä en mitään muuta toivokaan kuin yhtä ihmistä. En ole koskaan ollut kenestäkään näin varma. Ympäri mennään yhteen tullaan, eikös se niin mene, joten eikö se voisi mennä niin nytkin???



Asiaa ei helpota se, että ystäväpiirini lähes poikkeuksetta seurustelee, mutta minä en. Suunnittelimme vähän aikaa sitten parin tyttökaverini kanssa tyttöjen reissua Tallinnaan. Olin innoissani, kunnes kaverini pilasi tunnelman ja kysyi otettaisiinko poikaystävätkin mukaan? Hämmennyin, sillä kyseinen henkilö on yksi parhaimmista kavereistani, joka hyvin tietää miestilanteeni ja sen etten seurustele, toisin kuin he molemmat joiden kanssa matkaa suunnittelin. Oliko tarkoitus vain kääntää puukkoa haavassa, leijua omalla parisuhteella, vihjata että hanki poikaystävä jotta saan ottaa omani mukaan reissuun, vai vain pahoittaa minun mieli? En ole vielä saanut selville, mutta hyvä fiilis reissusta on täysin kadonnut, ja odotan innolla sitä kuinka saan kuulla olevani ilonpilaaja kun minulla ei ole ketään, ja siksi hekään eivät saaneet ottaa miehiään mukaan ja saan istua hiljaa vieressä kun he tekstaavat tai valittelevat puhelimessa ikäväänsä. Jos tyttöjenreissu nimellä suunniteltu reissu on suunnitteilla, niin eikö se sitten voisi olla tyttöjen reissu? C'mon yksi yö ilman poikaystävää.......



Lisäksi hain yhtä todella todella todella tärkeää työpaikkaa, jonka eteen olen nähnyt tosi paljon vaivaa, ja hakemuksen suunnittelemiseen sekä tekemiseen meni päiviä. Olen aina unelmoinut sellaisesta työpaikasta, mutta ei. Eräs kaverini, joka ei ole päivääkään unelmoinut siitä niin kuin minä, ja joka teki hakemuksen parissa minuutissa tuntia ennen hakuajan päättymistä pääsi pidemmälle kuin minä ja on lähellä saada tämän työn.

Mikä minussa on vikana?












AAAAAAAAAAAA oli pakko purkaa kaikki pahaolo. Pointsit sille joka luki tän maratonangstipostauksen.

XOXO, Ilona

You know you love me

Muutama päivä sitten kirjoitin melkein valmiiksi "angstitekstin", joka oli tarkoitus julkaista lähipäivinä. Tarkoitus oli oikeastaan julkaista se tänään, mutta sitten tajusin etten ole enää täynnä samaa agressiota kun olin muutama päivä sitten. Koulu alkoi taas tänään ja se on ehkä yksi niistä syistä miksi en julkaissut sitä. Koulu saa minut aina niin hyvälle tuulelle. 

Pysähdyin tänään hetkeksi miettimään elämää ja tajusin, että olen onnellinen, enkä todellakaan tiedä miksi. Minulle on viime aikoina sattunut niin paljon vastoinkäymisiä, että olen oikein odottanut sitä päivää kun joku saisi minut taas edes hymyilemään. Tänään kuitenkin jostain syystä huomasin, että hymyilen. Saatte kyllä lukea sen kirjoittamani angstitekstin joku päivä, mutta ei tänään, ei tänään.

Äsken katsoessani Gossip girliä, sain vastauksen erääseen pitkään mieltäni painaneeseen kysymykseen. Kyllä luit oikein, tv-sarjoista voi todellakin oppia jotain. Sanotaan vaikka näin lyhyesti: Miksi pilata hyvä suhde tekemällä siitä vakava tai aloittamalla seurustelu? Se olisi vain lopun alku. Jos se toimii "ihan hyvin" muutenkin sellaisenaan, miksi lopettaa se kaikki huvi nyt, kun tämä on kuitenkin se mitä me olemme jo kauan tehneet ja mitä me haluamme? Tässä iässä me tyrisimme kuitenkin seurustelumme jotenkin, ja se olisi kaiken loppu. Kaiken. Ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta ei nyt. Vaikka haluaisinkin sinut, menettämisen pelko saa minut ymmärtämään miksi näin on parempi. Kiitos Chuck Bass Ja Blair Waldorf. Annoitte vastauksen mun tän hetkiseen tilanteeseen, joka myös liittyy vähän siihen mun angstipostaukseen, tänään se sai muhun virtaa, koska te olette niiin oikeessa, ehkä siis pystyn hyväksymään tämän tilanteen.

Vai, pitäisikö sen loppua...? Ei, en ole vielä tarpeeksi vahva siihen

Jos haluatte kuulla tästä aiheesta lisää, kertokaa! ja muutenkin, kertokaa mistä aiheista haluaisitte, että postaann ja millaisia postauksia haluaisitte? Vai oletteko tyytyväisiä näin? Tell me!!

Edit: TÄSSÄ! postauksessa kerron alusta loppuun, minun ja tämän erään miehen tarinan missä tässäkin postauksessa puhun. 

XOXO, Blair Wald...ILONA