lauantai 17. joulukuuta 2011

Fiilisteyä

Tumtumtum, pää hakkaa tyhjää, sisälläni on vain tyhjyyttä. En mieti mitään, olen vain tyhjä kuori, joka on jäänyt jäljelle kun joku on syönyt sisältä kaiken. Annan mielen hetken levätä, hymyilen, naurahdan ja annan sen jatkaa lepäämistä. Näin on hyvä, ei enää turhia murheita, ei ylimääräisiä huolia, on vain tämä ihana onnellisuuden tunne, joka on vallannut koko kehoni. Kukaan ei käske, mikään ääni sisälläni ei kuiskaa "sinun täytyy, sinun täytyy", sillä minun ei täydy, minun ei täydy tehdä juuri nyt yhtään mitään. Nautin siitä kun saan edes hetken vain olla. Ei ole kiire minnekään. Tänään mun fiilistä ei pilaa mikään. Jos olisin kukka ja joku yrittäisi katkaista varteni, se ei onnistuisi, ei tänään, ehkä huomenna. Tänään olen niin vahva, voisin  olla jopa iso puu, en edes pelkkä kanto, vaan kokonainen puu.

Voisin leijua ilmassa ja varovasti koskettaa sadepilven harsoa ja siirtää ne kauas pois, ettei sade pääse pyyhkimään pois tätä mahtavaa tunnetta, joka kehittyy koko ajan vain voimakkaamaksi. Olen tajunnut, että mikään ei muutu paremmaksi murehtimalla, päinvastoin.

weheartit.com


Joskus tekee mieli vain laittaa aivot narikkaan, ja unohtaa kaikki, minulla tämä tunne on juuri nyt. Elämä hymyilee ja minä hymyilen sille takaisin. Joulu on vihdoin täällä ja kaikki on hyvin, kaikki on kunnossa, kaikki on paremmin kuin ennen.
Vaikka sydämeni huutaa sinua, olen päättänyt, että en jää tuleen makaamaan. Olen väsynyt murehtimaan ja itkemään. On aika luovuttaa, painaa vain leuka rintaan ja matkata kohti uusia pettymyksiä, joita varmasti elämän aikana tulee. Elämä ei lopu yhteen eikä edes muutamaan vastoinkäymiseen. Ne kuuluvat elämään ja kasvattavat ihmistä.



Haluan näyttää että olen valmis jatkamaan eteenpäin, ilman sinua. Vaikka ajatukseni harhailevat vielä jatkuvasti sinussa, minä pystyn siihen. Pystyn jatkamaan elämääni. En tarvitse sinunkaltaista ihmistä pilaamaan elämääni enää. En tänään, en huomenna, mutta ehkä vielä joskus. Ehkä vielä palaamme entiseen, joskus kun olemme molemmat kasvaneet. En ole vielä täysin valmis irrottautumaan sinusta, siksi tahdon uskoa noin, mutta en aio ajatella sitä nyt. Nyt aion keskittyä nauttimaan elämästäni täysillä. Miksi tuhlata elämä murehtimiseen?

Kun on vielä nuori kaikkee pitää kokeilla. Elä, opi, koe, et myöhemmin ei kaduta.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Please somebody help me

Haluaisin uskoa, että olen kasvanut tarpeeksi vahvaksi kestämään kaiken. Olen saanut liian monta iskua rinnan alle. Eikö kipuun voi tottua? eikö sydän ikinä totu? Joka kerta se sattuu vaan entistä enemmän. Olen hymyillyt, nauranut, yrittänyt olla onnellinen, vaikka sisältä olen pelkkä raunio. Kuulen äänesi pääni sisällä ja näen jatkuvasti kasvosi. Pahinta on, etten tiedä miksi. Miksi kaipaan sinua? Miksi tekee niin kipeää? Miksi haluan sinut takaisin, vaikka kohtelit minua niin. Jos olisin tippaakaan vahvempi, olisin päästänyt irti jo ajat sitten.

http://favim.com/image/72412/

Olen tuhlannut liian monta kyyneltä sinuun, vaikka et ole kyyneleitteni arvoinen. Satutit minua liian monta kertaa, mutta olin silti aina siinä. Olin valmis antamaan anteeksi, hyväksymään tekosi. Tein sen vain, koska rakastin. Rakastin liikaa, olin sokea.

Yritin paikata sydäntäni laastarilla, muttei sekään auttanut. Tajusin sen liian myöhään, vasta, kun laastari oli revitty irti. Nyt minulla ei ole mitään, ei ketään. Laastarin repäiseminen pois teki kipeämpää kuin itse laastarisuhteen loppuminen. Ehkä se oli oikein minulle...


http://favim.com/image/210955/

Without you I am allright I love my life today, but I love you SO much more.



Mitä pahaa tehnyt oon kellekään, mistä minua rangaistaan?