Mun pää on menny vaan entistä enemmän sekaisin.. Mä en enää tiedä oonko mä ollenkaan ihastunut siihen täydelliseen mieheen josta olen jauhanut viime postaukset, vai olenko vain liian tottunut siihen tunteeseen, että jossain on joku joka sanoo mulle ihania juttuja ja on muutenkin superihana. Olen usein sellainen, etten vain osaa päästää irti, varsinkin jos olen liian tottunut. Tämä mies on edelleen ihana, mutta en tiedä mitä tämä on. Tätä on jatkunut aivan liian kauan, eikä olla edes nähty meidän ensitapaamisen jälkeen välimatkamme takia...Toisin sanoen, juttumme ei ole edennyt juurikaan.
Pakkaa tuli entisestään sekoittamaan eräs toinen mieshenkilö, johon tutustuin lauantaina. Tapaamisemme oli erittäin hämmentävä. Tiesin kyseisen henkilön aikaisemmin facebookista ja kaverini kautta. Kaverini tunsi hänet, mutta minä en. Oltiin mun kaverin kanssa joskus kyyläilty hänen kuviaan facebookissa, ja olen kyyläillyt niitä myös itse. Jo silloin ajattelin, että ompa kuvien perusteella komea mies.
Lähdettiin lauantaina ystävieni kanssa viihteelle, ja kävellessämme yhteen baariin meitä vastaan tuli eräs henkilö, joka mielestäni näytti ihan kyseisltä henkilöltä (Mä en todellakaan tiedä miten mulla tuli siinä vaiheessa edes mieleen tää henkilö, sillä siitä oli kuitenkin jonkun verran aikaa kun oltiin hänestä puhuttu ja en tiennyt hänestä muuta kun, että hän on ihan söpö). Kysyin kaveriltani ohimennen, että hei oliko toi muuten se, mutta kaverini vastasi että ei ollut. Sen kummempia ajattelematta jatkoimme iltaamme. Illan edetessä muutama juomakin oli jo maistunut, ja meillä oli erittäin hauskaa. Yhdessä vaiheessa kävelimme tanssilattian ohi ja kysyin taas kaveriltani että onko toi se! ( En edelleenkään tiedä oliko se aikaisempi tyyppi se, vai ei..?). Tähän kaverini vastasi, että joo!
Päätettiin mennä tanssimaan, hänen ja kaverinsa viereen ja ei kauaa kun tämä herra tuli kanssani tanssimaan. Siitä se sitten lähti......hihiiii oli kiva ilta, ja yö.... ja aaamu... HUPS!!!!!
Ja mikä pahinta, tekstasin myös koko illan tälle toiselle ja apua nyt mä en saa tätä uutta tuttavuutta mun mielestä. Ajattelen häntä koko ajan, mutta ajattelen myös tätä toista......En en millään haluais uskoa, että oon ihastunut toiseen ku oon koko ajan luullu, etten enää koskaaan ihastu muihin kuin siihen täydellisyyteen. En kyllä vieläkään myönnä mitäään, enkä mä jotenkin pysty uskomaan itsestäni sitä... mutta MITÄ MÄ TEEEEEN.
Ja puolustukseksi vielä sellainen juttu, että tosiaan tää toinen asuu parin tunnin matkan päässä ja meillä on about 3 kk ollu ns. txt suhde, mikä ei oikeestaan oo edes ollu mitään. Ja en tiedä onko sitä järkeä jatkaa, olen miettinyt sitä koko ajan, mutta oon vaan elätelly toiveita ja ollu ihastunut ja kun se on oikeesti niiiin ihana... niin mutta siis pointti oli, että mun mielestä tässä ei ollu mitään väärää, sinkku kuitenkin olen. Mutta mun pää ja tunteet on ihan sekaisin!!!!
Kiitos, olen puhunut. Ja anteeksi sekavasta tekstistä, sekava on meinaan mielikin tällä hetkellä..
AJATUKSIA?
