Tavallaan ihastun todella, todella harvoin ja en kovinkaan helposti, mutta toisaalta ihastun oikeastaan todella helposti ja nopeasti kun sellainen vain sattuu kohdalle. Olin pienellä kesälomareissulla ystävieni kanssa toisessa kaupungissa ja päädyttiin illalla juhlimaan paikalliseen yökerhoon. Näin siellä yhden ihanan komistuksen. Kun hän katsoi minua ensimmäistä kertaa silmiin, ja puhui minulle. Olin myyty. Olin hetkessä ihastunut häneen. Nyt, parin viikon jälkeen en vain saa häntä pois mielestäni, en millään. Ollaan kyllä oltu jonkun verran yhteyksissä, mutta jotenkin mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset tästä jätkästä.
Hyviä puolia tässä on vain se, että tässä olisi vihdoin sellainen ihminen jonka oikeasti haluaisin. Hänen olemassaolonsa ei ahdista, hän on komea, ihana, mukava, urheilullinen, osaa pukeutua ja kaikenlisäksi vielä harrastaa samaa lajia kuin minä! (tosin mun golfin pelaamista ei voi oikein harrastukseksi kutsua, lähinnä käyn silloin tällöin lätkimässä, mutta watevööör) Toisin sanoen, hän on siis täydellinen minulle.
Huonoja puolia on se, että hän asuu noin kahden tunnin matkan päässä, enkä oikeastaan edes tunne häntä. En myöskään tiedä onko hän lainkaan tosissaan minun suhteeni vai sanooko hän vain asioita?
Sinä iltana juteltiin, vain juteltiin. Hän lateli minulle kohteliaisuuksia ja kertoi, että ihastui minuun täysin. Hän myös sanoi, että haluaisi minut. Kumpikaan meistä ei ollut kovinkaan kännissä. Kerroin hänelle, että tunteet ovat molemmin puoleisia. Tuli kuitenkin aika kun tiemme erkanivat, jäljelle jäi vain puhelinnumero ja ikuinen jälki sydämeen.
Seuraavana päivänä hän otti yhteyttä, tekstasimme yms. Nyt olemme jonkun aikaa pitänyt yhteyttä ja suunnitelleet näkemistä. Kuitenkin hän saattaa usein olla vastaamatta tekstareihini. Toisinaan hän tekstaa erittäin hyvässä hengessa ja vihlaijee erinäisiä asioita ja juttu luistaa. Mutta joskus kun minä laitan viestiä, vastausta ei kuulu ei näy. Kerran hieman suutahdin ja kysyin suoraan miksi et vastaa enää minulle. Syyksi hän kertoi golfkisat, jotka ovat vieneet energiaa, hän myös kertoi ettei ole niin ääliö, että jättäisi vain huvikseen vastaamatta tekstareihin. Nyt kuitenkaan hän ei ole muutamaan päivään vastannut minulle ollenkaan. Me suunnittelimme näkemistä täksi viikonlopuksi, mutta eihän siitä mitään tule kun kaveri ei vastaa mitään.
En tiedä pitäisikö minun vain antaa olla, mutta kun toisinaan hän on niin ihana ja aloittaa itsekin tekstaamaan minulle. En myöskään tiedä onko tässä oikeastaan mitään järkeä, että näkisin hänet uudestaan ja antaisin itseni ihastua vieläkin enemmän, ja saada taas kärsiä sydänsuruista jos tästä ei tulekaan mitään. En tiedä onko minusta, tai hänestä kaukosuhteeseen tai onko minulla mitään toivoa edes miettiä tuollaista?
Mitä teen? Pitäisikö mun tässä tilanteessa vain sanoa hänelle suoraan mitä ajattelen, eikä antaa tämän mennä liian pitkälle? Jos siitä tulee jotain niin sitten tulee, mutta jos ei niin olisiko se parempi selvittää tässä vaiheessa. Vai onko liian aikaista tunnustuksille? Pitäisikö minun tavata hänet edes kerran vielä..?
Miksi aina ihastun niiiin vaikeasti saataviin ihmisiin? Miksi minä en voi koskaan saada poikaystävää tai toimivaa parisuhdetta, aina pitää läpikäydä hirmuinen tunnemyrsky ja kyynelmeri. Miksi, oi miksi.
