I have no idea what I should do

Mun pää on ihan sekaisin. En osaa enää edes ajatella. Ajatukset sinkoilevat pään sisällä, eikä mistään ota mitään selvää. Ensimmäisenä mun pään sekoitit sinä. Kun kerroit minulle, että olet eronnut tyttöystävästäsi, tunsin kuinka korvani ottivat vastaan täsmälleen samat sanat, jotka olen kuullut vain muutama kuukausi sitten, mutta eri pojalta. En ymmärrä miten saatoin päästää itseni jälleen tähän tilanteeseen. Muistan täsmälleen, miltä tuntui olla edellisen pojan pelinappulana.

En tiedä mitä tunnen sinua kohtaan. Toisaalta olen helpottunut kertomastasi uutisesta, mutta toisaalta pääni yrittää koko ajan varoittaa minua, ja muistuttaa siitä miten kävi viime kerralla. En myöskään tiedä mitä ajattelet minusta, et ole koskaan puhunut tunteistasi, en osaa elätellä mitään toiveita ennen kun olen varma, toisaalta en tiedä haluanko edes elätellä yhtään mitään.

En tiedä olenko ihastunut sinuun, en tiedä onko se sitä. Asiaa monimutkaistaa se, että näin viime viikonloppuna baarissa, kenenkäs muunkaan kuin juuri tämän kyseisen edellisen kusipään, josta olen jauhanut. Toinen mr.varattu/eronnut/varattu. En ole nähnyt häntä sen jälkeen kun hän lemppasi minut. Ja nyt en pysty ajattelemaan mitään muuta, en edes sinua, ajattelen vain häntä. Hän on edelleen parisuhteessa samaisen eksänsä kanssa jonka hän jätti takiani, mutta pian vaihtoikin minut lennossa takaisin häneen. Juuri kun olin päässyt yli hänestä ja ensimmäistä kertaa ehkä pikkuisen ihastunut tai valmis haluamaan jotain toista, niin tietenkin hänen pitää pamahtaa samaan paikkaan kuin minä ja aivan, soppa on valmis keitettäväksi. Tajusin jälleen kerran kuinka paljon välitin hänestä ja välitän edelleen. Pelkkä hänen näkeminen vilaukselta sai minut muistamaan kaikki ne yhteiset ihanat hetket, nyt en saa häntä mielestäni. En todellakaan antaisi itselleni lupaa toivoa häntä enää takaisin, mutta en voi sille mitään, että kukaan toinen ei koskaan ole aiheuttanut minulle näin suuria rakkauden tuntemuksia. En tiedä mikä hänessä vetää puoleensa, en todellakaan ymmärrä. Häntä ajatellessa tuntuu mitättömältä kuvitella ketään toista rinnallani. Hän olisi se ainoa, jonka haluaisin. Hän on tähän astisen elämäni suurin rakkaus. Hän palasi sekoittamaan elämääni uudestaan. En halua enää ajatella häntä, haluan hänet pois pääni sisältä, pois sydämestä, pois kaikkialta. Miksi hänen piti ilmestyä,  ja miksi minun pitää tuntea kaikki hänen kaverinsa niin hyvin, että he halusivat viettää kanssani iltaa, mikä tietenkin tarkoitti sitä että kyseinen henkilö oli siinä myös.

Haluan uskoa, että tämä yhtäkkinen ikävän tunne taas on vain ohimenevää. Tekisin mitä vain, että saisin pyyhittyä elämästäni pois ne meidän kuukaudet. Mutta niin se on, menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa.. Kyllä tämä tästä taas... kai.

Sekavaa? Kyllä.

I did it again!

Minä tein sen taas, minä tein sen taas, minä tein sen taas! -.- Jaa minkä? No, minäpä kerron.

Eräänä hyvin sekavana iltana (alkoholilla oli osuutta asiaan) olimme parin ystäväni kanssa viettämässä iltaa baarissa. Kaikkien ajauduttua eri teille, päädyin erään "kaverini" luo yöksi. Okei, kaikki kuullostaa ihan normaalilta, mutta kyseinen kaverini olikin exmelkeinpoikaystäväni, jonka kanssa on ollut ns. juttua moneen otteeseen. Meidän välillämme on aina ollut jonkinlainen selittämätön yhteys, ja jotenkin häneen on kerta toisensa jälkeen helppo ihastua aina vain uudestaan. Nyt emme olleet nähneet aikoihin, olimme vain tekstailleet. Monien mutkien jälkeen päädyin ikäänkuin vahingossa hänen luokseen. En olisi todellakaan mennyt, jos hän olisi viitsinyt mainita erään pikkuseikan, nimittäin sen, että hänellä on tyttöystävä. 

Minä vakuutin, etten halua säätää varatun kanssa mitään. Istuin kauan tuolilla naama väärinpäin vihaisena siitä, ettei hän kertonut minulle. Hän yritti saada minua edes nukkumaan viereensä sänkyyn. Minä en suostunut. Hetken kuluttua, jollain taikatempulla hän kuitenkin sai minut sänkyyn. Luultavasti alkoholi veressäni päätti, että menen sittenkin nukkumaan hänen viereensä. Olin jo hieman leppynyt ja myös hyvin väsynyt, joten ehkä siksi sänky kuullosti paremmalta nukkumapaikalta kuin kova ja epämukava tuoli. Juttelimme valehtelematta lähes kaksi tuntia (luit oikein, juttelimme, vain juttelimme). Juttelumme taukosi välillä tuijotuksiin, vain tuijotimme toisiamme. Yritin koko ajan hivuttautua kauemmaksi ja yritin olla hipaisematta hänen jalkojaan. Yhtäkkiä hän sanoi, ettei voi enää vastustaa kiusausta, olin ymmälläni, enkä heti tajunnut mitä hän tarkoitti. En voinut itsekään enää vastustella kun hän kysyi saako hän suudella minua. Eikä se todellakaan jäänyt siihen yhteen suudelmaan, ei todellakaan. Voitte vain kuvitella mitä tapahtui...if u know what I mean.

Miksi? Oi miksi niin tapahtui. En saa sitä yötä mielestäni, en vaikka kuinka yritän. Pahinta on, että todistin jälleen kerran aitiopaikalta kuinka mies pettää naistaan. En ole tällainen, en ole parisuhteiden rikkoja, en ole paha. Niin vain tapahtui. Vain muutama postaus takaperin kerroin melkein identtisestä tapahtumasta, enkä halua sitä samaa tapahtumakierrettä enää. En halua joutua valintaprosessin keskelle, uskoa valheisiin, tulla valituksi, sitten jätetyksi. Kyseinen poika nimittäin sanoi minulle tutun lauseen. 

"minulla ja tyttöystävälläni ei mene kovin hyvin, olemme eroamassa." Tunsin dejavun. Olen kuullut samat sanat ennenkin. Viime kerralla juuri kun kaikki oli hyvin, hän oli valinnut minut ja jättänyt tyttönsä, kaikki meni säpäleiksi ja hän palasi eksänsä luo. Mitä jos niin käy taas, voinko luottaa enää kehenkään? En uskalla ihastua, mutta pelkään, että niin on käymässä taas..