All I want for christmas is you

tai sitten ei...

Olen niin pettynyt, turhautunut, suuttunut ja kaikkia mahdollisia negatiivisia tuntemuksia täynnä, joten päätin etten enää ikinä ihastu. Piste.

Nyt aion keskittyä vain ja ainoastaan jouluun. Rakastan joulua, enkä todellakaan aio antaa kenenkään miehen pilata mun fiilistä. Aion myös alkavana vuonna keskittyä toteuttamaan suurinta unelmaani, joka liittyy tulevaisuuden ammattiini. En ole tavallisesti mikään murehtijatyyppi, mutta tänä vuonna lähes kaikki tapaamani miehet ovat saaneet minut itkemään ja pettymään. Olen myös huomannut sen, että jos toinen osapuolista on vähänkään humalassa, ei kannata ryhtyä puhumaan henkeviä, siitä ei tule kuin paha mieli, kummallekin. Mutta se siitä, nyt on joulu ja olen onnellinen. 

I don't need a man to make it happen. 

Hei kohtalo, oon iso tyttö jo ja mä päätän sen kenen oon tai en.

Kokeilin jälleen kerran ihastumista. Se ei todellakaan ole minua varten. Miksi en pysty valitsemaan kehen ihastun? Miksi tunteet vain ohjailevat minua miten sattuu ja päättää puolestani. En pidä sellaisesta. Joka kerta kun ihastun päätän, että tämän miehen takia en itke ja että tämä mies ei minua satuta. Kuinkas taas kävikään. Kaikki loppui ennen kuin oikeastaan ehti edes alkaakaan. Sain kuulla ulkopuolisilta liikaa kaikkea, ja nyt en tiedä ketä tai mitä uskoa. Lisäksi aavistin heti, ettei tästä jätkästä tule seuraamaan mitään hyvää, mutta silti. Silti minä lähdin leikkiin mukaan. Kysymys kuuluu, miksi? I have no idea. Olen kai vain liian hyväuskoinen. Milloin on minun vuoroni olla rakastunut, hölmö ja kerrankin kaunis? Milloin löydän sen unelmien prinssini? 

Tahtoisin tietää miksi on niin vaikeaa, et joku pitäis musta kii ei tahtois unohtaa. Mä en haluis olla tämänlainen, salaa yksinäinen nainen joka itkee unissaan.

It's just a bad day, not a bad life I guess...

Oon muutaman viikon aikana monesti käynyt kääntymässä tääällä blogin "uusi teksti" sivulla tuijottaen valkoista tyhjää ruutua. Toisaalta mun mieli tulvii ideoita ja aiheita mistä kirjoittaa, mutta toisaalta mun pää on ihan tyhjä enkä keksi mitään. Oon vaan jumittanut tällä sivulla kirjoittamatta yhtään mitään, mutta nyt mun oli pakko ottaa itseäni niskasta kiinni sillä viime postauksesta on jo vierähtänyt tovi ja mun oli pakko tulla vähän purkamaan.

Olen viime ajat katsonut vierestä kun kaverit alkavat seurustelemaan, eroavat, alkavat uudelleen seurustelemaan, löytvät täydellisen miehen, ihastuvat, rakastuvat jne, kun samaan aikaan minä jumitan paikallani. Mun elämässä, tai tarkemmin sanottuna rakkauselämässä ei ole pitkään aikaan tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Okei, mulla on ollut satunnaisia juttuja, hetkittäisiä ihastuksia, mutta missä on se elämän suuri rakkaus, se mies joka saa perhoset juoksemaan vatsanpohjassa asti? Miksi aina minä olen se joka joutuu kuuntelemaan muiden hehkutuksia heidän ihanista löydöistään ja täydellisistä kumppaneistaan samaan aikaan kun itselläni on kerrottavana ainoastaan "no ei siitä tullut  tullutkaan mitään.(taaskaan)"

Toisinaan mietin, että miten ihanaa on olla sinkku, villi ja vapaa. Saan tehdä mitä itse haluan, kenen kanssa haluan ja milloin vain haluan, enkä ole kenellekään tilivelvollinen. Mutta joskus, viimeksi tänään kun ystäväni hymyssä suin kertoi minulle alkaneensa eilen seurustelemaan, mietin miksi minä en ala? Miksi minä en seurustele? En tiedä haluaisinko tällä hetkellä edes seurustella, koska en tiedä yhtään mitä esimerkiksi teen tasan vuoden päästä, missä opiskelen ja missä asun, mutta haluaisin edes pohtia tätä kysymystä vakavasti, että olisi joku jonka vuoksi pohtia haluanko. 

I love my life right now

Rakastan sitä tunnetta kun pysähdyn hetkeksi miettimään ihan itsekseni ja tajuan kuinka kaikki hyvin asiat onkaan. Hymy leviää kasvoilleni ja tajuan olevani onnellinen. Onnellisuuteen ei tarvita mitään ihmeitä, riittää kun tyytyy siihen mitä on ja osaa iloita pienistäkin asioista sekä hetkistä.  Olen oppinut elämältä paljon, mutta yksi niistä tärkeimmistä on se, että joskus kun on paha mieli pitää hetkeksi pysähtyä ja antaa mielen tulvia iloisista asioista ja niistä kaikista hyvistä asioista mitä elämässä on. Tietenkin välillä täytyy surra, itkeä ja olla surullinen, se kuuluu elämään ja se kasvattaa. Mutta täytyy muistaa ettei pidä lähteä tavoittelemaan onnellisuutta liian kaukaa. Elämä on ihanaa! Se, että minut saa hymyilemään ei vaadita paljon. Rakastan hymyillä ja olla iloinen.

Let me tell you a little stotry about friendship

Lapsuudenystävät kasvavat usein erilleen. Se vaan on niin, toisille niin käy, toisille ei. Minulle kävi niin muutama vuosi sitten erään ystäväni kanssa. Yhtäkkiä välit vaan huomaamatta huononi ja ei enää vietetty aikaa yhdessä. Meitä alkoi kiinnostamaan vähän eri jutut ja alettiin hengaamaan välillä eri porukoissa. Pysyttiin kuitenkin hyvissä väleissä, sillä käytiin samaa koulua. Joskus kuitenkin kaipasin paljon niitä aikoja kun hengailtiin lähes joka päivä yhdessä ja keksittiin mitä hauskoimpia juttuja. Me olemme kokeneet yhdessä paljon ja jakaneet melkein kaiken yhdessä. Meillä on paljon hauskoja yhteisiä muistoja sekä inside-juttuja.

Muutama kuukausi sitten, tai oikeastaan jo viime keväänä lukion loppuessa aloimme kuitenkin jälleen löytämään sen yhteisen sävelen. Vanhat jutut palasivat mieleen ja aloimme jälleen nauramaan samoille asioille. Vietimme monta hauskaa hetkeä yhdessä, ja jopa lukion päättäjäisbileet menivät samassa porukassa  Muistimme kuinka hauskaa meillä on yhdessä ja tuntuin kuin mitään ystävyyden välivuosia ei olisi koskaan ollutkaan. Kaiken sen jälkeen olimme taas ystäviä ja olemme edelleen.

Nyt hän kuitenkin on muuttanut toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, enkä nää häntä enää päivittäin niinkuin 12 vuoden ajan, kun olemme olleet samassa koulussa ja asuneet naapureina. Juuri kun olimme löytäneet sen kadonneen ystävyyden avaimen, hän lähti. On omituista, ettei hän enää asuu melkein naapurissamme. On outoa etten enää sattumalta törmää häneen kun kävelen heidän talonsa ohi, paitsi viikonloppuisin kun hän on käymässä. Kaipaan häntä yhä enemmän joka päivä. Onneksi on facebook, bussit, auto ja vain muutama kymmenen kilometriä meidän välissämme.  Vaikka hän onkin nyt hieman kauempana kuin yleensä, olen onnellinen että olemme taas ystäviä, se on tärkeintä

Onneksi muistoja ja yhteisiä hetkiä ei kukaan vie ikinä pois. Ne säilyvät aina ja ikuisesti. Vaikka asetat ne pitkäksi aikaa säilöön, etkä kaiva niitä esille pitkiin aikoihin, ne eivät pölyty eivätkä haurastu. Muistot ovat ikuisia.

where is the love?

Haluaisin löytää ihmisen, jonka kanssa tuntisin oloni kotoisaksi ja jonka kanssa olisi hyvä olla. Haluaisin rakastua palavasti ja tuntea taas perhosia vatsanpohjassa. Haluaisin tuntea sen tunteen kun suutelen ihastustani ensimmäisen kerran, haluan tuijottaa silmiin ja hymyillä. Haluaisin käpertyä jonkun kainaloon ja olla vain siinä. Kaipaan läheisyyttä ja aitoa välittämistä. Kaipaan rakkauden tunnetta. Haluan kerrankin ihastua ihmiseen, jonka tiedän saavani. En jaksa aina pettyä, tulla petetyksi ja itkeä.

Ihastun yleensä liian helposti ja vääriin ihmisiin. Ihastun sellaisiin ihmisiin, ketkä eivät todellakaan ole kiinnostuneita minusta. Pidän miehistä joiden eteen saan tehdä töitä, en pidä liian innokkaista, enkä säälittävästi seuraa hakevista miehistä. Minun mielestäni miehessä pitää olla jotain haastetta. Yleensä se on juuri se ongelma, ihastun liian haastaviin miehiin. But... that's me.

Unelmieni mies olisi komea, söpö, urheilullinen, hauska, huumorintajuinen, mukava ja ihana. Unlemieni mies olisi aidosti kiinnostunut siitä mitä minulle kuuluu ja osoittaisi välittävänsä. Hän ei kuitenkaan saisi olla liian läheisyysriippuvainen ja koko ajan kiinni minussa. Inhoan sitä kun ihmiset unohtavat kaverinsa ja kaiken muun elämänsä kun alkavat seurustella. Minusta ei koskaan voisi tulla sellaista.

Jos mä sinut saisin niin silloin lauantaisin en lähtisi tuntemattomien mukaan, vaan keksisin mä lauluja sinusta ja minusta, elokuvailloista, kun me syödään herkkuja. Rakastelet minua hellästi mut huolella, jälkeenpäin mä silitän kasvojas tunteja. Silitän kasvojas tunteja...

Tänä yönä laitetaan toistemme hiukset leteille

Kerro miltä se tuntuu, kun irti päästää. Kerro miltä se tuntuu, kun ei mitään pelkää.

Huudetaan parvekkeelta
ei saa tulla jatkoille
Sä olet mun eikä toiset
voi sua repii itselleen
Vaikka maailma on kylmä
ja meille vihainen
tänä yönä laitetaan
toistemme hiukset leteille
toistemme hiukset leteille

New school, new friends, new life!

Kolme viikkoa uutta koulua takana, ja olen niiin rakastunut. Mun uusi koulu on täydellinen, ihana, täydellinen ja hmm, täydellinen. Opiskelen siis musiikkiteatteria, eli siis musiikkia ja teatteria vuoden kestävässä koulussa. Koulu on kuin mulle tehty. Meillä on ihana 9 hengen tiivis ryhmä, ja kaikki tullaan hyvin toimeen toistemme kanssa. Koulu ei edes tunnu yhtään koululta, kun se on niin kivaa, Parhautta!! 

Tällä hetkellä en jaksa tai halua murehtia mistään, haluan vain keskittyä opintoihin, ja pohtia mitä aion tehdä tämän koulun jälkeen. Uskallanko kenties hakea teatterikorkeakouluun? Mun tulevaisuus on täysin auki. Ainut varma asia on se, että haluan laulaa ja näytellä. Jos en jommasta kummasta ammattia saa, niin haluan ainakin pitää vahvasti nuo kaksi asiaa elämässäni jotenkin. Suhtaudun kuitenkin tulevaisuuteeni toiveikkaasti, enkä ota turhaa stressiä. Mulla on kevääseen aikaa miettiä mihin haen, joten eiköhän ajatukset siihen mennessä selkene, ja löydän jonkun kivan koulun. Maailma ei myöskään kaadu siihen, että olisin vuoden päästä vuoden töissä, jos en minnekään kouluun pääse, ja hakisin sitten taas uudestaan. Näitä asioita ehdin pyöritellä päässäni vielä moneen kertaan, nyt keskityn tähän  mitä teen, ja otan opintoni tosissaan. Ehkä jonain päivänä pitkäaikaiset haaveeni toteutuvat, ehkä ei. Who knows. Ainakin olen yrittänyt.

I have no idea what I should do

Mun pää on ihan sekaisin. En osaa enää edes ajatella. Ajatukset sinkoilevat pään sisällä, eikä mistään ota mitään selvää. Ensimmäisenä mun pään sekoitit sinä. Kun kerroit minulle, että olet eronnut tyttöystävästäsi, tunsin kuinka korvani ottivat vastaan täsmälleen samat sanat, jotka olen kuullut vain muutama kuukausi sitten, mutta eri pojalta. En ymmärrä miten saatoin päästää itseni jälleen tähän tilanteeseen. Muistan täsmälleen, miltä tuntui olla edellisen pojan pelinappulana.

En tiedä mitä tunnen sinua kohtaan. Toisaalta olen helpottunut kertomastasi uutisesta, mutta toisaalta pääni yrittää koko ajan varoittaa minua, ja muistuttaa siitä miten kävi viime kerralla. En myöskään tiedä mitä ajattelet minusta, et ole koskaan puhunut tunteistasi, en osaa elätellä mitään toiveita ennen kun olen varma, toisaalta en tiedä haluanko edes elätellä yhtään mitään.

En tiedä olenko ihastunut sinuun, en tiedä onko se sitä. Asiaa monimutkaistaa se, että näin viime viikonloppuna baarissa, kenenkäs muunkaan kuin juuri tämän kyseisen edellisen kusipään, josta olen jauhanut. Toinen mr.varattu/eronnut/varattu. En ole nähnyt häntä sen jälkeen kun hän lemppasi minut. Ja nyt en pysty ajattelemaan mitään muuta, en edes sinua, ajattelen vain häntä. Hän on edelleen parisuhteessa samaisen eksänsä kanssa jonka hän jätti takiani, mutta pian vaihtoikin minut lennossa takaisin häneen. Juuri kun olin päässyt yli hänestä ja ensimmäistä kertaa ehkä pikkuisen ihastunut tai valmis haluamaan jotain toista, niin tietenkin hänen pitää pamahtaa samaan paikkaan kuin minä ja aivan, soppa on valmis keitettäväksi. Tajusin jälleen kerran kuinka paljon välitin hänestä ja välitän edelleen. Pelkkä hänen näkeminen vilaukselta sai minut muistamaan kaikki ne yhteiset ihanat hetket, nyt en saa häntä mielestäni. En todellakaan antaisi itselleni lupaa toivoa häntä enää takaisin, mutta en voi sille mitään, että kukaan toinen ei koskaan ole aiheuttanut minulle näin suuria rakkauden tuntemuksia. En tiedä mikä hänessä vetää puoleensa, en todellakaan ymmärrä. Häntä ajatellessa tuntuu mitättömältä kuvitella ketään toista rinnallani. Hän olisi se ainoa, jonka haluaisin. Hän on tähän astisen elämäni suurin rakkaus. Hän palasi sekoittamaan elämääni uudestaan. En halua enää ajatella häntä, haluan hänet pois pääni sisältä, pois sydämestä, pois kaikkialta. Miksi hänen piti ilmestyä,  ja miksi minun pitää tuntea kaikki hänen kaverinsa niin hyvin, että he halusivat viettää kanssani iltaa, mikä tietenkin tarkoitti sitä että kyseinen henkilö oli siinä myös.

Haluan uskoa, että tämä yhtäkkinen ikävän tunne taas on vain ohimenevää. Tekisin mitä vain, että saisin pyyhittyä elämästäni pois ne meidän kuukaudet. Mutta niin se on, menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa.. Kyllä tämä tästä taas... kai.

Sekavaa? Kyllä.

I did it again!

Minä tein sen taas, minä tein sen taas, minä tein sen taas! -.- Jaa minkä? No, minäpä kerron.

Eräänä hyvin sekavana iltana (alkoholilla oli osuutta asiaan) olimme parin ystäväni kanssa viettämässä iltaa baarissa. Kaikkien ajauduttua eri teille, päädyin erään "kaverini" luo yöksi. Okei, kaikki kuullostaa ihan normaalilta, mutta kyseinen kaverini olikin exmelkeinpoikaystäväni, jonka kanssa on ollut ns. juttua moneen otteeseen. Meidän välillämme on aina ollut jonkinlainen selittämätön yhteys, ja jotenkin häneen on kerta toisensa jälkeen helppo ihastua aina vain uudestaan. Nyt emme olleet nähneet aikoihin, olimme vain tekstailleet. Monien mutkien jälkeen päädyin ikäänkuin vahingossa hänen luokseen. En olisi todellakaan mennyt, jos hän olisi viitsinyt mainita erään pikkuseikan, nimittäin sen, että hänellä on tyttöystävä. 

Minä vakuutin, etten halua säätää varatun kanssa mitään. Istuin kauan tuolilla naama väärinpäin vihaisena siitä, ettei hän kertonut minulle. Hän yritti saada minua edes nukkumaan viereensä sänkyyn. Minä en suostunut. Hetken kuluttua, jollain taikatempulla hän kuitenkin sai minut sänkyyn. Luultavasti alkoholi veressäni päätti, että menen sittenkin nukkumaan hänen viereensä. Olin jo hieman leppynyt ja myös hyvin väsynyt, joten ehkä siksi sänky kuullosti paremmalta nukkumapaikalta kuin kova ja epämukava tuoli. Juttelimme valehtelematta lähes kaksi tuntia (luit oikein, juttelimme, vain juttelimme). Juttelumme taukosi välillä tuijotuksiin, vain tuijotimme toisiamme. Yritin koko ajan hivuttautua kauemmaksi ja yritin olla hipaisematta hänen jalkojaan. Yhtäkkiä hän sanoi, ettei voi enää vastustaa kiusausta, olin ymmälläni, enkä heti tajunnut mitä hän tarkoitti. En voinut itsekään enää vastustella kun hän kysyi saako hän suudella minua. Eikä se todellakaan jäänyt siihen yhteen suudelmaan, ei todellakaan. Voitte vain kuvitella mitä tapahtui...if u know what I mean.

Miksi? Oi miksi niin tapahtui. En saa sitä yötä mielestäni, en vaikka kuinka yritän. Pahinta on, että todistin jälleen kerran aitiopaikalta kuinka mies pettää naistaan. En ole tällainen, en ole parisuhteiden rikkoja, en ole paha. Niin vain tapahtui. Vain muutama postaus takaperin kerroin melkein identtisestä tapahtumasta, enkä halua sitä samaa tapahtumakierrettä enää. En halua joutua valintaprosessin keskelle, uskoa valheisiin, tulla valituksi, sitten jätetyksi. Kyseinen poika nimittäin sanoi minulle tutun lauseen. 

"minulla ja tyttöystävälläni ei mene kovin hyvin, olemme eroamassa." Tunsin dejavun. Olen kuullut samat sanat ennenkin. Viime kerralla juuri kun kaikki oli hyvin, hän oli valinnut minut ja jättänyt tyttönsä, kaikki meni säpäleiksi ja hän palasi eksänsä luo. Mitä jos niin käy taas, voinko luottaa enää kehenkään? En uskalla ihastua, mutta pelkään, että niin on käymässä taas..

LONG time NO see!

Oon tositositosi pahoillani kun musta ei oo kuulunu mitään pitkään aikaan! En oo kuitenkaan unohtanut tai hylännyt tätä blogia, oon vaan yksinkertaisesti ollut niin kiireinen ja koko ajan jossain menossa. Mulle on tapahtunut niin paljon kaikkea, etten edes tiedä mistä aloittaisin tai mitä kertoisin. Tulin nyt tekemään vain tällaisen pikainfopostauksen, että hengissä ollaan! Ja haluan vielä muistuttaa, etten tauosta huolimatta ole lopettamassa blogia, päinvastoin. Aion loman loppuessa panostaa blogiini entistä enemmän! Nyt menen vielä jatkamaan lomailua, ja nauttimaan kesäisestä säästä sekä pakkailemaan huomenna starttaavaa pientä lomareissua varten.  Palailen blogin pariin heti kun kiireiltäni kerkeän! Mulla on niiiiin paljon kerrottavaa!!

Take care everyone, XOXO <3

KIITOS bloginsa linkittäneille!!

Nyt olen vihdoin kolunnut kaikki linkit läpi ja selaillut blogeja. Kiitos kaikille linkittäneille, oli ilo lukea blogejanne :) Ajattelin esitellä viisi mielestäni parasta erilisissä postauksissa "normaalien" postauksieni välissä ikään kuin kevennyksinä tässä muutamien viikkojen aikana. Tänään vuoronsa saa ensimmäinen blogi.





Ihastuin blogissa erityisesti kuviin. Kuvat vangitsee lukijan ja saa haluamaan lisää. Mulla kului jokunenkin tovi blogia lukiessani, sillä halusin aina vaan painaa "vanhemmat tekstit"- nappulaa, koska yksinkertaisesti halusin nähdä ja lukea enemmän. Teksti on helppo- ja nopealukuista. Blogi ei käsittele vain yhtä aihetta, vaan se on monipuolinen ja mielenkiintoinen. Banneri on aivan ihana, kuvat sopivan kokoisia, tekstiä sopivasti ja mä itse blogissa tykkään siitä, että blogissa on mainittu ainakin kirjoittajan nimi ja ikä, vaikkei muuta esittelyä olisikaan. Tuossa blogissa ne tärkeimmätkin oli mainittu reunassa!

PS. Kuvaa painamalla pääset blogiin!!

Xx, Ilona

I did it!

Pääsykokeet oli ja meni! Tein parhaani ja olen enemmän kuin tyytyväinen itseeni. Ensimmäiseen paikkaan se ei riittänyt, mutta olin silti onnellinen, että voitin pelkoni, marssin pelottomana sekä itsevarmana sisään. Seuraavassa paikassa olin jo yhtä kokemusta rikkaampi. Vaikka mielessäni oli koko ajan se, etten pärjännyt edellisessä paikassa, pystyin hetkeksi hautaamaan ne ajatukset ja keskityin vain siihen hetkeen. Lopulta työ sitten palkittiin. Minä pääsin sisään, minä sain koulutuspaikan ensi vuodeksi!

Sinä hetkenä epätietoisuus tulevaisuudesta oli tipotiessään. Minä tein sen, minä voitin itseni, tein kaikkeni ja enemmänkin. Maailmastani tuli yhtäkkiä valoisampi, ja hymy levisi huulilleni. Nyt voin vihdoinkin ottaa askeleen lähemmäs unelmaani. Voin nyt olla tulevaisuuteni suhteen toiveikkaampi, sillä kaikki on mahdollista. Jeeeeeeeeeeeeeee!

Onko jollain muulla ollut pääsykokeita?

Vielä keskiviikkoon asti aikaa linkitellä blogeja, sitten alan käymään niitä läpi ja yritän saada mahdollisimman pian sen postauksen niistä aikaiseksi!

 Palaillaan Xx, Ilona

Linkitä blogisi!

Nyt tarvitsen teidän apuanne, koska haluan uusia blogeja luettavaksi! Tyylillä ei ole väliä, haen kaikenlaisia blogeja.  KATSON KAIKKI! ja esittelen mielestäni parhaimmat erillisessä postauksessa. Ei muuta kun linkkiä kehiiin!

xoxo, Ilona

Mä tein parhaani, ja enemmän

Se tuli taas, nimittäin ikävä. Ajattelen sinua edelleen joka ikinen päivä ja tekisin mitä tahansa, jotta voisimme palata entiseen. Vain sinä ja minä, kahdestaan. Olen jo hyväksynyt tilanteen ja tiedän, että se on mitä on, enkä voi enää tehdä mitään. Pystyn olemaan onnellinen ja hymyilemään, mutta sydämessäni on silti aukko. Olet ajatuksissani joka päivä ja odotan, että heräisin tästä painajaisesta ja olisit vierelläni, hymyilisit ja pitäisit kiinni lujaa. En ole ikinä halunnut ketään näin kipeästi takaisin. Ehkä vielä jonain päivänä olet pelkkä pieni piste jossain menneisyydessä, etkä hallitse enää jokapäiväistä elämääni.

Epäonnistumisen pelko saa ennakkoon luovuttamaan

Muutama päivä sitten tipahti postiluukusta iso valkoinen kirjekuori. Kuori sisälsi kutsun valintakokeeseen. Lähes joka päivä olen lukenut kirjeen läpi uudelleen ja tutustunut koetehtäviin. Valintakoekutsu on teatterikouluun. Tiedän, että haluan sinne. Olen aina halunnut, mutta silti minua pelottaa. En ole ikinä ennen ollut tuollaisessa tilanteessa ja koetehtävät saavat minut hermostuneeksi. Mitä jos mokaan? Mitä jos menen täysin lukkoon? Mitä jos, mitä jos...

http://data.whicdn.com/images/27365467/261760_234390299910198_100000176905056_1193089_3964646_n_large.jpg

Tiedän, ettei saisi ajatella noin, mutta väkisinkin kauhukuvat tulevat mieleeni. Olen jopa miettinyt kokeesta pois jäämistä. En pelkää esiintyä, en ujostele jos minua tuijotetaan. Jännitän sitä tilannetta. Pelkään jos mokaan tai jos saan huonoa palautetta, jos olen huonompi kuin kaikki muut.

Jos, ja kun oikeasti haluan sinne kouluun niin minä pystyn siihen. Minä pystyn hautaamaan kaikki pelkoni ja marssimaan sisään täysin omana itsenäni, pystyn myös antamaan kaikkeni ja yrittämään täysillä. Enkö pystykin?

what doesn't kill, make you stronger!

Keväällä ei saa olla surullinen, en ole ikinä keväisin surullinen. En halua antaa itselleni lupaa siihen, se on kiellettyä. Vaikka kaikki menisikin pieleen, minä en välitä. Elän hetkessä ja nautin päivä kerrallaan. Katson ikkunasta ulos, näen auringon hymyilevän ja pilvien kaikkoavan. Näen kesän tulevan, näen elämän alkavan. 

Minulla on koti, perhe, ruokaa ja maailman ihanimmat ystävät. Minä saan olla terve ja saan nauttia elämästä. Miksi siis murehtia pienistä asioista kun on paljon isoja asioita joista iloita? Olen villi ja vapaa, saan tehdä mitä ikinä haluan. Liian usein jää jumittamaan paikalleen murehtimaan asioita, vaikka pitäisi sen sijaan löytää elämästä asioita joiden takia hymy leviää huulille. Pitäisi muistaa olla kiitollinen kaikista hyvistä asioista elämässä. 

Minä saan voimaa ystävistä, musiikista, kirjoittamisesta, jääkiekosta, lenkkeilystä ja kevätauringosta. Minä selviän kaikista suruista, minä pusken myrskyn läpi ja ohitan suurimmatkin vuoret. Minä elän, minä nautin elämästä, nauti sinäkin. 

Do you love me? Please lie and say yes..

" Sinä saat ja ansaitset niin paljon parempaa."  Ystäväni sanovat minulle. Haluaisin uskoa, mutta en vaan enää jaksa. Tiedän, että kaikille käy joskus näin ja elämässä on oltava myös pettymyksiä, mutta silti tämä tuntuu niin älyttömän pahalta kun yhtäkkiä kaikki kaunis on siruina jalkojen alla.

En jaksa enää puhua asiasta. Ystävieni silmissä olen päässyt jo hänestä yli, olen unohtanut sen mitä hän teki, vaikka todellisuudessa sydämeni itkee verta. Olen surullinen enää vain yksin iltaisin ja silloin kun uppoudun huomaamattani ajatuksiini. 

Eräs läheinen ystäväni hokee taukoamatta kuinka hänellä on paha olla ja kuinka hänen ongelmansa kipuavat aina muiden yli, ja aina on ratkottava vain hänen pulmiaan. Hän ei näe sisälleni. Olen kai liian hyvä ystävä. Olen aina valmis kuuntelemaan ja auttamaan välittämättä itsestäni ja siitä miltä minusta tuntuu. En osaa sanoa ei. En pakota ketään kuuntelemaan minua, mutta mielestäni ystävien, varsinkin niiden hyvien ystävien tehtävä on kuunnella ja ajatella muitakin kuin itseään. Hän tietää kyllä tilanteeni, mutta hän ei välitä. Hän ei välitä muusta kuin itsestään. Millainen hyvä ystävä sellainen on? 

Onneksi löytyy myös niitä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita myös muiden asioista. Heidän avullaan jaksan päivä kerrallaan selviytyä siitä mitä hän teki minulle. He tietävät mitä hän merkitsi minulle, kuinka vakaalla pohjalla juttumme oli ja kuinka olimme aidosti kiintyneitä toisiimme. He ymmärtävät miltä minusta nyt tuntuu. He eivät tuomitse. Tiedän, että selviän tästä, mutta tällä hetkellä haluaisin vain hänet takaisin ja olla niin kuin ennenkin. Toivossa on hyvä elää, mutta nyt minun täytyy vain hyväksyä ettei mikään palaa ennalleen.

..............................................................................................................

Kolmas pyörä pyöri pois

et hän viel vain mun oma ois

ja me juostaisiin paljain jaloin

pelloilla sua kissankelloilla kutittaisin

jos vain saisin palaisin aikoihiin onnellisiin

ja etsisin sut mun käsiin

veisin sut kauas täältä

mistä muut ei löytäis meitä

Jos valoon viehkeän

sun vatsallas mä nään

mä tiedän hän sut saa

ja vie sut mukanaan

Mut susta taistelen

periks anna en

Täs oon ja tähän jään

sust kiinni pitämään

Chisu- Kolmas pyörä

Pidinkö mä kiinni liian tiukasti, vai enkö tarpeeksi...

Miten mä aina kerta toisensa jälkeen joudun tähän samaan tilanteeseen? Väkisinkin alkaa miettiä, mikä minussa on vikana? miksi aina minä? Mitä pahaa minä olen tehnyt että ansaitsen tämän? Miksi minua saa kohdella näin, vaikka itse en ikinä voisi tehdä kenellekään tällä tavalla. Tuntuu kuin viimeksi eilen olisin kirjoittanut tänne ihan samasta aiheesta ja samoista tuntemuksista, nyt kyse on kuitenkin taas eri ihmisestä.

Juuri kun olin saanut sydämeni lähes ehjäksi, olin valmis unohtaaman sen edellisen kusipään ja aloittamaan kaiken alusta. Ajattelin, että tämä vuosi toisi tullessaan pelkkiä iloisia asioita. Lupasin itselleni, etten tuhlaa aikaani idiootteihin, enkä itke jätkien takia. Toisin taas kävi ja tässä pisteessä ollaan jälleen.

http://data.whicdn.com/images/26998909/400127_275678889154584_223034864418987_727877_680947930_n_large.jpg

Kerroin muutama postaus takaperin tapauksesta kun tutustuin poikaan, joka sillä hetkellä oli varattu, mutta jätti tyttöystävänsä minun takia ja oli valmis aloittamaan kaiken alusta minun kanssani. Olin aidosti ihastunut, ellen jopa rakastunut, ja niin oli hänkin, ainakin luulin niin.

Kaikki oli hyvin, ainakin näytti olevan, olin onnellinen, olin liian onnellinen. Minun ja hänen välillään oli jotain suurta, jotain erikoista ja niin kaunista. En ollut koskaan tuntenut niin ketään muuta kohtaan, hänkin väitti itsestään samaa minulle ja väitti välittävänsä tosissaan. Vietimme paljon aikaa yhdessä ja kaikki tuntui niin oikealta, tuntui kuin kaikki palaset olisivat loksahtaneet kohdalleen, kunnes tuli se päivä. Se päivä, jolloin kaikki särkyi. Olin viikon lomamatkalla Espanjassa, ja kun tulin takaisin kaikki oli säpäleinä.

Kyseinen poika oli matkani aikana siivonnut minut elämästään ilman mitään syytä. Kun palasin takaisin, huomasin että mikään ei ollut enää niin kuin ennen. Poika oli poistanut minut facebook-kavereista ja palannut takaisin tuttuun ja turvalliseen parisuhteeseen entisen tyttöystävänsä kanssa. Kaiken tämän hän teki selkäni takana minulle sanaakaan sanomatta. Eikä hän suostu enää edes puhumaan kanssani, vaikka minä en ole tehnyt hänelle yhtään mitään. En ymmärrä.

http://data.whicdn.com/images/27244432/541244_399361443430752_313667192000178_1238907_2129593175_n_large.jpg

Mikä ei tapa, sattuu helvetisti

Moni meistä miettii minkä helvetin takia olen vielä tässä. Joskus huomaat olleesi liian vahva, liian kauan. Ja kun niin tapahtuu, saatat tippua pohjalle. Mutta muista aina, että pohjaltakin pääsee ylös, jos vain on joku joka jaksaa kerätä voimia siihen kanssasi. Älä ikinä anna periksi, vaikka valo tuntuu olevan liian kaukana. Vain harvat meistä tietää mitä on olla ihan pohjalla ja rikki. Harva osaa arvostaa pieniä sanoja ja tekoja, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen. Kerro kun välität, huuda kun olet vihainen, itke kun olet surullinen.

My dream place

Olisi ihanaa hetkeksi unohtaa kaikki ja matkata jonnekin kauas, lämpimään. Saisi vain rentoutua, eikä tarvitsisi hetkeäkään murhetia turhia huolia. Kuvien katsominen sai matkakuumeen nousemaan vielä korkeamaksi..

http://planetoddity.com/wp-content/uploads/2011/01/bora-bora-19.jpg

http://www.citypictures.org/data/media/236/Island_of_Bora_Bora_French_Polynesia.jpg

Voisin loikoilla koko päivän riippukeinussa, kuunnella aaltojen ääniä, laittaa silmät kiinni ja unelmoida. Voisin kuunnella lintujen laulua ja tuntea hiekan muruset varpaideni välissä. Voisin hengittää syvään ja vain hymyillä.

http://i1-win.softpedia-static.com/screenshots/Tropical-Paradise-Screen-Saver_1.jpg

Voisin katsoa taukoamatta merelle ja tuntea ihoni ruskettuvan. Voisin upottaa varpaani hiekkaan ja kahlata rantavedessä. 

http://www.imgbase.info/images/safe-wallpapers/photography/beach/13731_beach_tropical_beach.jpg

Voisin kävellä ilman kenkiä laiturin päähän, levittää käteni, tuntea lämpimän tuulenvireen, joka heiluttaisi hiuksiani ja ajattelisin vain ja ainoastaan sitä hetkeä. Ottaisin kaiken ilon irti ja eläisin hetkessä.

http://www.baixaki.com.br/imagens/wpapers/BXK15424_paisagem_tropical800.jpg

Illalla ihailisin auringonlaskua, kahlaisin kengät toisessä kädessä rantaviivan tuntumassa ja jättäisin jalanjälkiä hiekkaan. Piirtäisin siihen myös sydämen, sen sisään kirjoittaisin nimesi ja tajuaisin ettei mikään saa minua unohtamaan sinua...