Oon muutaman viikon aikana monesti käynyt kääntymässä tääällä blogin "uusi teksti" sivulla tuijottaen valkoista tyhjää ruutua. Toisaalta mun mieli tulvii ideoita ja aiheita mistä kirjoittaa, mutta toisaalta mun pää on ihan tyhjä enkä keksi mitään. Oon vaan jumittanut tällä sivulla kirjoittamatta yhtään mitään, mutta nyt mun oli pakko ottaa itseäni niskasta kiinni sillä viime postauksesta on jo vierähtänyt tovi ja mun oli pakko tulla vähän purkamaan.
Olen viime ajat katsonut vierestä kun kaverit alkavat seurustelemaan, eroavat, alkavat uudelleen seurustelemaan, löytvät täydellisen miehen, ihastuvat, rakastuvat jne, kun samaan aikaan minä jumitan paikallani. Mun elämässä, tai tarkemmin sanottuna rakkauselämässä ei ole pitkään aikaan tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Okei, mulla on ollut satunnaisia juttuja, hetkittäisiä ihastuksia, mutta missä on se elämän suuri rakkaus, se mies joka saa perhoset juoksemaan vatsanpohjassa asti? Miksi aina minä olen se joka joutuu kuuntelemaan muiden hehkutuksia heidän ihanista löydöistään ja täydellisistä kumppaneistaan samaan aikaan kun itselläni on kerrottavana ainoastaan "no ei siitä tullut tullutkaan mitään.(taaskaan)"
Toisinaan mietin, että miten ihanaa on olla sinkku, villi ja vapaa. Saan tehdä mitä itse haluan, kenen kanssa haluan ja milloin vain haluan, enkä ole kenellekään tilivelvollinen. Mutta joskus, viimeksi tänään kun ystäväni hymyssä suin kertoi minulle alkaneensa eilen seurustelemaan, mietin miksi minä en ala? Miksi minä en seurustele? En tiedä haluaisinko tällä hetkellä edes seurustella, koska en tiedä yhtään mitä esimerkiksi teen tasan vuoden päästä, missä opiskelen ja missä asun, mutta haluaisin edes pohtia tätä kysymystä vakavasti, että olisi joku jonka vuoksi pohtia haluanko.
