Minulle sanotaan usein, että hymyilen aina ja olen niiin positiivinen ihminen, enkä valita mistään. Tottahan se on, en anna itseni vaipua murheiden alhoon, ja vaikka kuinka olisi paha mieli. Yritän silti löytää joistain asioista edes sen pienen positiivisuuden vivahteen, joka saa minut hymyilemään. Yleensä murehdin yksin, pimeässä ja mieluiten myöhään illalla huoneen oveni sulkeuduttua ja talon mentyä nukkumaan. Kirjoitan, kuuntelen angstibiisejä tai vaan itken. Tuntuu, etten ole viime päivinä tehnyt muuta kuin noita edellä mainittuja.
Asiaa ei helpota se, että ystäväpiirini lähes poikkeuksetta seurustelee, mutta minä en. Suunnittelimme vähän aikaa sitten parin tyttökaverini kanssa tyttöjen reissua Tallinnaan. Olin innoissani, kunnes kaverini pilasi tunnelman ja kysyi otettaisiinko poikaystävätkin mukaan? Hämmennyin, sillä kyseinen henkilö on yksi parhaimmista kavereistani, joka hyvin tietää miestilanteeni ja sen etten seurustele, toisin kuin he molemmat joiden kanssa matkaa suunnittelin. Oliko tarkoitus vain kääntää puukkoa haavassa, leijua omalla parisuhteella, vihjata että hanki poikaystävä jotta saan ottaa omani mukaan reissuun, vai vain pahoittaa minun mieli? En ole vielä saanut selville, mutta hyvä fiilis reissusta on täysin kadonnut, ja odotan innolla sitä kuinka saan kuulla olevani ilonpilaaja kun minulla ei ole ketään, ja siksi hekään eivät saaneet ottaa miehiään mukaan ja saan istua hiljaa vieressä kun he tekstaavat tai valittelevat puhelimessa ikäväänsä. Jos tyttöjenreissu nimellä suunniteltu reissu on suunnitteilla, niin eikö se sitten voisi olla tyttöjen reissu? C'mon yksi yö ilman poikaystävää.......
Lisäksi hain yhtä todella todella todella tärkeää työpaikkaa, jonka eteen olen nähnyt tosi paljon vaivaa, ja hakemuksen suunnittelemiseen sekä tekemiseen meni päiviä. Olen aina unelmoinut sellaisesta työpaikasta, mutta ei. Eräs kaverini, joka ei ole päivääkään unelmoinut siitä niin kuin minä, ja joka teki hakemuksen parissa minuutissa tuntia ennen hakuajan päättymistä pääsi pidemmälle kuin minä ja on lähellä saada tämän työn.
Mikä minussa on vikana?
AAAAAAAAAAAA oli pakko purkaa kaikki pahaolo. Pointsit sille joka luki tän maratonangstipostauksen.
XOXO, Ilona
Voi eii :(
VastaaPoistaSe vaan on tää elämä, että aina just samaan aikaan kaikki asiat kaatuu päälle ja kaikki menee päin helvettiä.
Hyvä juttu kuitenki että purit oloos tänne blogin puolelle.
Kauanko ne sun kaverit joiden kans suunnittelitte tyttöjenreissua on seurustellu? Ku eikö se niin mee, että suhteen alussa se poikaystävä on joka paikassa aina mukana? Toi on kyllä perseestä jos joka paikkaan pitää raahata se oma mies.. huok. ja sit tekstataan vaan. Ei varmastikkaan oikeen kivaa sulle. voisiksä kertoo niille miltä susta tuntuu? paitsi että sanoithan sä että se yks sun kaveri kyllä tasan tietää että miltä susta tuntuu..
-s
niimpä :( mutta kyllä tää jo tästä, tää purkaminen tänne todellakin autto!
Poistatoinen mun kavereista, nimenomaan se joka poikaystävien mukaan ottoa ehdotti on seurustellut kohta 2 vuotta.. On kyllä ärsynttävintä ikinä, että unohdetaan ystävät kun aletaan seurustella ja sitte sen oman kullan kanssa pitää kiehnätä 27/7!! hyvä tällaisen ei seurustelevan on sanoa, mutta ite en ainakaan ikinä aio hylätä mun kavereita vaikka mikä olisi. Kyllähän sitä välillä kaipaakin vastapainoa sille jatkuvalle poikaseuralle. Pakko päästä välillä juoruilemaan ja olemaan ihan vaan tyttöjen kesken!
Hyvä teksti, kuulostaa niin tutulta. Kaverit usein avautuu mulle koska tykkään kuunnella, mutta unohtaa kysyä mitä mulle kuuluu. Myös toi että kaikki kaverit seurustelee ja itse on sinkku, tiedän miltä tuntuu! Ei kivalta. Sori avautuminen :D
VastaaPoistahttp://www.ellataimi.blogspot.fi/
Kiiiitos! Vaikka toisten kuunteleminen onkin ihanaa, niin se pistää kyllä vihaks jos toinen ei viitsi edes sen verran vaivautua kysymään, että "hei mitä sinulle kuuluu?" mutta tätä se elämä vaan on... Ja toi kavereiden seurustelu tuntuu aina vaan yhtä pahalta kun rupeaa miettimään, että miksi ei itse ole se jolle toivotetaan onnea uudesta ihmissuhteesta.. :D
Poista