I love my life right now

Rakastan sitä tunnetta kun pysähdyn hetkeksi miettimään ihan itsekseni ja tajuan kuinka kaikki hyvin asiat onkaan. Hymy leviää kasvoilleni ja tajuan olevani onnellinen. Onnellisuuteen ei tarvita mitään ihmeitä, riittää kun tyytyy siihen mitä on ja osaa iloita pienistäkin asioista sekä hetkistä.  Olen oppinut elämältä paljon, mutta yksi niistä tärkeimmistä on se, että joskus kun on paha mieli pitää hetkeksi pysähtyä ja antaa mielen tulvia iloisista asioista ja niistä kaikista hyvistä asioista mitä elämässä on. Tietenkin välillä täytyy surra, itkeä ja olla surullinen, se kuuluu elämään ja se kasvattaa. Mutta täytyy muistaa ettei pidä lähteä tavoittelemaan onnellisuutta liian kaukaa. Elämä on ihanaa! Se, että minut saa hymyilemään ei vaadita paljon. Rakastan hymyillä ja olla iloinen.

Let me tell you a little stotry about friendship

Lapsuudenystävät kasvavat usein erilleen. Se vaan on niin, toisille niin käy, toisille ei. Minulle kävi niin muutama vuosi sitten erään ystäväni kanssa. Yhtäkkiä välit vaan huomaamatta huononi ja ei enää vietetty aikaa yhdessä. Meitä alkoi kiinnostamaan vähän eri jutut ja alettiin hengaamaan välillä eri porukoissa. Pysyttiin kuitenkin hyvissä väleissä, sillä käytiin samaa koulua. Joskus kuitenkin kaipasin paljon niitä aikoja kun hengailtiin lähes joka päivä yhdessä ja keksittiin mitä hauskoimpia juttuja. Me olemme kokeneet yhdessä paljon ja jakaneet melkein kaiken yhdessä. Meillä on paljon hauskoja yhteisiä muistoja sekä inside-juttuja.

Muutama kuukausi sitten, tai oikeastaan jo viime keväänä lukion loppuessa aloimme kuitenkin jälleen löytämään sen yhteisen sävelen. Vanhat jutut palasivat mieleen ja aloimme jälleen nauramaan samoille asioille. Vietimme monta hauskaa hetkeä yhdessä, ja jopa lukion päättäjäisbileet menivät samassa porukassa  Muistimme kuinka hauskaa meillä on yhdessä ja tuntuin kuin mitään ystävyyden välivuosia ei olisi koskaan ollutkaan. Kaiken sen jälkeen olimme taas ystäviä ja olemme edelleen.

Nyt hän kuitenkin on muuttanut toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, enkä nää häntä enää päivittäin niinkuin 12 vuoden ajan, kun olemme olleet samassa koulussa ja asuneet naapureina. Juuri kun olimme löytäneet sen kadonneen ystävyyden avaimen, hän lähti. On omituista, ettei hän enää asuu melkein naapurissamme. On outoa etten enää sattumalta törmää häneen kun kävelen heidän talonsa ohi, paitsi viikonloppuisin kun hän on käymässä. Kaipaan häntä yhä enemmän joka päivä. Onneksi on facebook, bussit, auto ja vain muutama kymmenen kilometriä meidän välissämme.  Vaikka hän onkin nyt hieman kauempana kuin yleensä, olen onnellinen että olemme taas ystäviä, se on tärkeintä

Onneksi muistoja ja yhteisiä hetkiä ei kukaan vie ikinä pois. Ne säilyvät aina ja ikuisesti. Vaikka asetat ne pitkäksi aikaa säilöön, etkä kaiva niitä esille pitkiin aikoihin, ne eivät pölyty eivätkä haurastu. Muistot ovat ikuisia.