where is the love?

Haluaisin löytää ihmisen, jonka kanssa tuntisin oloni kotoisaksi ja jonka kanssa olisi hyvä olla. Haluaisin rakastua palavasti ja tuntea taas perhosia vatsanpohjassa. Haluaisin tuntea sen tunteen kun suutelen ihastustani ensimmäisen kerran, haluan tuijottaa silmiin ja hymyillä. Haluaisin käpertyä jonkun kainaloon ja olla vain siinä. Kaipaan läheisyyttä ja aitoa välittämistä. Kaipaan rakkauden tunnetta. Haluan kerrankin ihastua ihmiseen, jonka tiedän saavani. En jaksa aina pettyä, tulla petetyksi ja itkeä.

Ihastun yleensä liian helposti ja vääriin ihmisiin. Ihastun sellaisiin ihmisiin, ketkä eivät todellakaan ole kiinnostuneita minusta. Pidän miehistä joiden eteen saan tehdä töitä, en pidä liian innokkaista, enkä säälittävästi seuraa hakevista miehistä. Minun mielestäni miehessä pitää olla jotain haastetta. Yleensä se on juuri se ongelma, ihastun liian haastaviin miehiin. But... that's me.

Unelmieni mies olisi komea, söpö, urheilullinen, hauska, huumorintajuinen, mukava ja ihana. Unlemieni mies olisi aidosti kiinnostunut siitä mitä minulle kuuluu ja osoittaisi välittävänsä. Hän ei kuitenkaan saisi olla liian läheisyysriippuvainen ja koko ajan kiinni minussa. Inhoan sitä kun ihmiset unohtavat kaverinsa ja kaiken muun elämänsä kun alkavat seurustella. Minusta ei koskaan voisi tulla sellaista.

Jos mä sinut saisin niin silloin lauantaisin en lähtisi tuntemattomien mukaan, vaan keksisin mä lauluja sinusta ja minusta, elokuvailloista, kun me syödään herkkuja. Rakastelet minua hellästi mut huolella, jälkeenpäin mä silitän kasvojas tunteja. Silitän kasvojas tunteja...