Long time no see

Mun tauko on venynyt huuurjan pitkäksi. Tauon venyessä kirjoittamisen aloittamisen kynnyskin on kasvanut koko ajan ja on ollut yhä vaikeampi aloittaa kirjoittaminen. Sen lisäksi on tapahtunut NIIN paljon asioita, etten edes tiedä mistä aloittaisin...

Luin viimeisimmän postaukseni, koska rehellisesti sanottuna en edes muistanut mistä olin viimeksi kirjoittanut. Kuinka ollakaan, vaikka viimeisimmästä postauksestani on kulunut muutama kuukausi, olin tulossa kirjoittamaan tänne samasta aiheesta ja samasta pojasta. Aloitan nyt ihan sieltä asti mihin viime postauksessa jäin.

Elikkäs. Tää jätkä mistä puhuin edellisessä postauksessa.. No siis jatkan suoraan tosta eli ton jälkeen se ei siis vastannu mulle enää ollenkaan kun laitoin viestiä facebookissa. Mulla ei siis ollut sen puhelinnumeroa, vaan kik ( jonka se poisti) ja facebook. Kului viikko ja odottelin yhteydenottoa, turhaan. Yhtenä iltana kun olin menossa hänen profiiliinsa, huomasin että se oli estänyt mut. Siis oikeesti, tyyppi esti mut facebookissa kun olin laittanut sille 2 viestiä.... Oltiin sentään vietetty aikaa yhdessä ja se lupaili mulle kaikkea ja oli ehkä maailman ihanin. Niin öö mitä? Kuka tekee niin? Murruin täysin. Mun sydän särky niin, etten pystynyt edes tulemaan kirjoittamaan tänne mitään, koska en vaan löytänyt sanoja. Luonnoksissa on pari epämääräistä versioita, mutta jotenkin tuntui, että en edes pysty avautumaan tästä. Mä olin niin rakastunut. Enkä mitenkään voinut ymmärtää, että mikä siinä ihmisessä muuttui niin, että se teki tän mulle. Se oli kuitenkin niin älyttömän mukava ja vei mut aamulla kotiinkin, ja sovittiin seuraava tapaaminen yms...En vaan voinut hyväksyä, että taas mulle käy näin ja taas saan kerätä särkyneen sydämen palasia ties mistä.

Viikkoja kului.. Yritin päästä yli tästä ihmisestä, en vain päässyt. Rakastun harvoin palavasti, ja tää oli juurikin sitä. Päässäni vilisi kysymysmerkkejä. Halusin vain vastauksen kysymykseen miksi?  ja halusin vain edes yhden pienen selityksen tapahtuneelle. Itkin paljon. Itkin enemmän mitä olen ikinä itkenyt kenenkään takia. Tein jopa spotifyhyn soittolistan joka koostui pelkistä nyyhkybiiseistä. Tuntui, ettei kukaan ymmärtänyt miten pahalta musta oikeesti tuntui, koska kukaan ei ehkä ymmärtänyt sen jutun merkitystä mulle. Enkä lopulta edes jaksanut puhua kellekään kun tuntui, että jauhan vaan omia juttuja..

No pikkuhiljaa ajan kuluessa aloin suhtautua asiaan jo vähän paremmin, pystyin jotenkin hyväksymään tilanteen ja aloin päästä eteenpäin elämässä. No, sitten sattumalta törmäsin tähän poikaan baarissa. Hän oli niin kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hän väitti ettei ole estänyt mua ja kehui mun ulkonäköä yms.. Ihmettelin vähän tilannetta, että miten hän voi suhtautua tähän näin kevyesti vaikka olin vihainen. Hän lupasi ottaa minut pois estosta. Lyhyehkön keskustelun jälkeen erkaannuttiin ja tilanne jäi vähän "auki". Jäi harmittamaan, että itsekin olin hieman humalassa, joten en tajunnut keskustella kunnolla hänen kanssaan..Kuitenkaan hän ei vielä viime viikonloppuun mennessäkään ollut ottanut minua pois estosta, enkä ollut kuullut tai nähnyt häntä tuon viimeisimmän kohtaamisen jälkeen..

OKEI. Kukaan ei kohta jaksa lukea tätä koska tästä tulee niin pitkä, joten julkaisen tän nyt, ja kerron viimeisimmästä tapaamisestamme myöhemmin...

Kommentteja tähän astisesta ja kirjoitanko ylipäätänsä jatkoa....?