I have no idea what I should do

Mun pää on ihan sekaisin. En osaa enää edes ajatella. Ajatukset sinkoilevat pään sisällä, eikä mistään ota mitään selvää. Ensimmäisenä mun pään sekoitit sinä. Kun kerroit minulle, että olet eronnut tyttöystävästäsi, tunsin kuinka korvani ottivat vastaan täsmälleen samat sanat, jotka olen kuullut vain muutama kuukausi sitten, mutta eri pojalta. En ymmärrä miten saatoin päästää itseni jälleen tähän tilanteeseen. Muistan täsmälleen, miltä tuntui olla edellisen pojan pelinappulana.

En tiedä mitä tunnen sinua kohtaan. Toisaalta olen helpottunut kertomastasi uutisesta, mutta toisaalta pääni yrittää koko ajan varoittaa minua, ja muistuttaa siitä miten kävi viime kerralla. En myöskään tiedä mitä ajattelet minusta, et ole koskaan puhunut tunteistasi, en osaa elätellä mitään toiveita ennen kun olen varma, toisaalta en tiedä haluanko edes elätellä yhtään mitään.

En tiedä olenko ihastunut sinuun, en tiedä onko se sitä. Asiaa monimutkaistaa se, että näin viime viikonloppuna baarissa, kenenkäs muunkaan kuin juuri tämän kyseisen edellisen kusipään, josta olen jauhanut. Toinen mr.varattu/eronnut/varattu. En ole nähnyt häntä sen jälkeen kun hän lemppasi minut. Ja nyt en pysty ajattelemaan mitään muuta, en edes sinua, ajattelen vain häntä. Hän on edelleen parisuhteessa samaisen eksänsä kanssa jonka hän jätti takiani, mutta pian vaihtoikin minut lennossa takaisin häneen. Juuri kun olin päässyt yli hänestä ja ensimmäistä kertaa ehkä pikkuisen ihastunut tai valmis haluamaan jotain toista, niin tietenkin hänen pitää pamahtaa samaan paikkaan kuin minä ja aivan, soppa on valmis keitettäväksi. Tajusin jälleen kerran kuinka paljon välitin hänestä ja välitän edelleen. Pelkkä hänen näkeminen vilaukselta sai minut muistamaan kaikki ne yhteiset ihanat hetket, nyt en saa häntä mielestäni. En todellakaan antaisi itselleni lupaa toivoa häntä enää takaisin, mutta en voi sille mitään, että kukaan toinen ei koskaan ole aiheuttanut minulle näin suuria rakkauden tuntemuksia. En tiedä mikä hänessä vetää puoleensa, en todellakaan ymmärrä. Häntä ajatellessa tuntuu mitättömältä kuvitella ketään toista rinnallani. Hän olisi se ainoa, jonka haluaisin. Hän on tähän astisen elämäni suurin rakkaus. Hän palasi sekoittamaan elämääni uudestaan. En halua enää ajatella häntä, haluan hänet pois pääni sisältä, pois sydämestä, pois kaikkialta. Miksi hänen piti ilmestyä,  ja miksi minun pitää tuntea kaikki hänen kaverinsa niin hyvin, että he halusivat viettää kanssani iltaa, mikä tietenkin tarkoitti sitä että kyseinen henkilö oli siinä myös.

Haluan uskoa, että tämä yhtäkkinen ikävän tunne taas on vain ohimenevää. Tekisin mitä vain, että saisin pyyhittyä elämästäni pois ne meidän kuukaudet. Mutta niin se on, menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa.. Kyllä tämä tästä taas... kai.

Sekavaa? Kyllä.