Kolme viikkoa uutta koulua takana, ja olen niiin rakastunut. Mun uusi koulu on täydellinen, ihana, täydellinen ja hmm, täydellinen. Opiskelen siis musiikkiteatteria, eli siis musiikkia ja teatteria vuoden kestävässä koulussa. Koulu on kuin mulle tehty. Meillä on ihana 9 hengen tiivis ryhmä, ja kaikki tullaan hyvin toimeen toistemme kanssa. Koulu ei edes tunnu yhtään koululta, kun se on niin kivaa, Parhautta!!
Tällä hetkellä en jaksa tai halua murehtia mistään, haluan vain keskittyä opintoihin, ja pohtia mitä aion tehdä tämän koulun jälkeen. Uskallanko kenties hakea teatterikorkeakouluun? Mun tulevaisuus on täysin auki. Ainut varma asia on se, että haluan laulaa ja näytellä. Jos en jommasta kummasta ammattia saa, niin haluan ainakin pitää vahvasti nuo kaksi asiaa elämässäni jotenkin. Suhtaudun kuitenkin tulevaisuuteeni toiveikkaasti, enkä ota turhaa stressiä. Mulla on kevääseen aikaa miettiä mihin haen, joten eiköhän ajatukset siihen mennessä selkene, ja löydän jonkun kivan koulun. Maailma ei myöskään kaadu siihen, että olisin vuoden päästä vuoden töissä, jos en minnekään kouluun pääse, ja hakisin sitten taas uudestaan. Näitä asioita ehdin pyöritellä päässäni vielä moneen kertaan, nyt keskityn tähän mitä teen, ja otan opintoni tosissaan. Ehkä jonain päivänä pitkäaikaiset haaveeni toteutuvat, ehkä ei. Who knows. Ainakin olen yrittänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti