Ajatuksia

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! Tiedän tän olevan klisee, mutta sanon sen silti: Uusi vuosi uudet kujeet! Oikeesti. Vaikka tuntuu, että uusi vuosi on vain päivä muiden joukossa, on se mun mielestä erittäin hyvä tekosyy luvata asioita ja ehkä muuttaa jotakin.

Mä olen niin kyllästynyt siihen, miten ihmiset, varsinkin miespuoliset kohtelevat minua. No joo, tiedän että vikaa on myös mussa, mut oikeesti mä voin muuttua ja mä teen sen itseni takia. En muutu kenenkään muun vuoksi, tai sellaiseksi joksi joku haluaisi mun muuttuvan.

Mun viime vuoden mieskuviot (tai koko elämän...) koostuivat idiooteista. Tää on oikeesti niin totta. Kaikki jutut lähes poikkeuksetta olivat sellaisia, että tavattiin baarissa, yövyttiin yhdessä, tai ainakin pussailtiin jo heti samana iltana. Jutut eivät ole johtaneet muuhun kuin siihen, että ollaan nähty uudelleen baarissa ja sama homma. En siis kertaakaan käynyt ns. oikeilla treffeillä tai mitään. Siis oikeesti, what?? En ole oikeasti tällainen ihminen. Tuntuu oudolta edes sanoa tätä ääneen, mutta sellaista ihmistä, jonka kanssa olisi ollut oikeasti kiva nähdä muutenkin kuin baarissa ei ole vain löytynyt. Tai no, oli niitä kaksi ( tai no kolme, jos lasketaan se pitkään jatkunut on/off-juttu joka päättyi kesällä, ehkä muistatte..) Toinen asuu kahden tunnin ajomatkan päässä eikä kertaakaan lupauksistaan ja hempeistä tekstiviesteistään huolimatta tullut tapaamaan minua. Toinen teki ensimmäisen tapaamisemme jälkeen selväksi, ettei halua seurustella.

Miksi törmään ja ihastun aina tuollaisiin ihmisiin, joiden kanssa ei vain toimi?? Hmm. Oon ehkä liian helppo, tai saatan helposti antaa itsestäni sellaisen kuvan, kun varsinkin kännissä on erittäin vaikea sanoa ei, ja mitäpä yksinäinen sinkku sillä ei sanalla baarissa tekisikään....... Nyt tähän kuitenkin tulee muutos. Päätin, etten lankea enää yhteenkään vanhaan säätöön, en edes baarissa. Päätin myös, etten enää tutustu ihmisiin baarissa, tai jos tutustun, illan päätteeksi menen kiltisti omaan kotiin yksin nukkumaan, ja olen ehkä antanut uudelle tuttavuudelle numeroni. Jos vielä aamulla kiinnostaa, hän soittaa minulle ja ehkä menemme ulos. Hah, erittäin hyvä suunnitelma, odotetaan vain tuleeko toimimaan. Tuollaista ihmistä on meinaan erittäin vaikea baarista löytää, varsinkin kun paikassa jossa käymme käy niiiin paljon tuttuja, että aina törmää johonkin johon ei todellakaan haluaisi. Mistä ihmeestä sen täydellisen miehen sitten voisi löytää???

kuva täältä

Välillä musta vaan tuntuu, että epäonnistun kaikessa (ei pelkästään miesasioissa vaikka niistä onkin niin helppo aina jauhaa tänne). Ja varsinkin nyt kun asuu yksin, niin iltaisin mulle tulee välillä sellainen olo, että en halua olla yksin, tarvitsen jonkun. Sitten rupeaa pohtimaan, mikä itsessä on vikana, ettei kukaan vaan mieti mun kanssa vakavaa juttua. Siitä on oikeesti joku 3 vuotta kun olen viimeksi seurustellut, ja sen jälkeen en ehkä voisi kuvailla juttujani vakaviksi... Tai nojoo, ehkä olen aluksi kuvitellut ne sellaisiksi, mutta kaikki on murentunut.

Toiseen ahdistusta aiheuttavaan aiheeseen palaan ensi postauskessa, muuten tästä tulee yli pitkä. Tää on nyt jo niin sekava, mutta ääääää ihanaa vaan purkaa ajatuksia, ja sen suuremmin miettimättä vaan kirjoittaa ylös kaikki mitä mieleen tulee. Helpottaa.