WTF

Kusipäämagneetti? Minä? Oh jes. Niin se on. Mitenköhän saisin tän magneettikentän pois minusta, edes hetkeksi, että voisin ottaa vastaan edes yhden ihanan ihmisen mun elämään. Oon kyllästynyt keräilemään arkistooni samanlaisia kusipäitä. Niitä löytyy monta eri sorttia, mutta jollain tavalla kaikki kuitenkin samanlaisia. Miten se onkin niin, että vaikka olen bongaillut näitä milloin mistäkin ja jopa eri puolelta Suomea,  niin silti löytyy se sama yhdistävä tekijä: Pinnan alta paljastuu aina jotain aivan muuta, mitä ensin saattoi olettaa.

Jotenkin, olen jo niin tottunut siihen, että kaikki menee pieleen. Siksi aina oletankin niin. En edes ajattele, että joojoo tästä tulee jotain ( Tai no joo, ehkä toivon sitä, mutta todellisuudessa toistan itselleni: älä ihastu, älä ihastu ja silti huomaan, shit ihastuin silti.), vaan aina ajattelen että koskahan teen jotain väärin, tai toi huomaa, että mussa onkin jotain vikaa ja sitten jossain vaiheessa mun oletus osuu oikeaan ja pahin tapahtuu. Okei, no.. Pitäskö mun sitten muuttaa mun asennetta?? Saatan ehkä olla vähän epävarma itsestä, koska en ole pitkään aikaan kelvannut kellekkään tyttöystäväksi niin etsin itsestäni aina vikoja. Etsin vikoja myös niistä miehistä, koska kaikki edellisetkin ovat olleet perseestä, niin pakkohan tänkin on sit olla (????).

Mutta loppujen lopuksi, miten se mun asenteen muutos muuttaisi tilannetta, jos ihminen on oikeasti vaan niin syvältä, ettei se osaa ajatella muulla kuin alapäällään. Näitä meinaan on viime aikoina vaan ollut. Mutta miks mun pitää aina kestää se paska? Miks mulle osuu sitten ne samanlaiset, vai onko se niin, että tää johtuu vaan musta, koska oon jotenkin niiin epävarma. Saatan pommittaa viesteillä ja pahimmassa tapauksessa känniviesteillä, ja hermostun jos ei mulle vastata, vaikka siihenhän voi oikeasti olla joku hyvä syy... Mutta siis, useimmat ei edes ole antanut tilaisuutta tutustumiselle, vaan juttu on loppunut yhtäkkiä vaikka ei olla edes ehditty tutustua, niin mikä sellaisen käytöksen sitten selittää? Ei kai pelkkien tekstiviestien perusteella voi saada kuvaa ihmisestä, ja jos ensin on näyttänyt kiinnostuksensa, niin miten se voi niin vaan lopahtaa. En ymmärrä, koska jos mä ihastun, niin oikeesti ihastun ja haluan tutustua tähän ihmiseen ennen kun teen mitään päätöksiä...

Tykkään vaikeista tapauksista, ihastun aina vaikeesti tavoiteltaviin ihmisiin, mut hei please, ei liiiian vaikeesti sais tavoteltavissa olla.

Elämän nälkä

Päivän, tai oikeastaan koko edellisen viikon biisi. Ah, parhautta.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Olen jo rauhoittunut viimeisimmästä postauksesta ja ollaan myös jo selvitetty asiat tän jätkän kanssa. Hän oli sanojensa mukaan nukahtanut, ja ehdotti jotain toista päivää. No, kyllähän se hieman suututti kun treffit peruuntui yhtäkkiä ja vielä niin myöhään kun olin koko päivän odottanut. Tavallaan kuitenkin ymmärrän, ettei ole helppoa viedä täysin tuntematonta tyttöä ulos, joten annan hänelle vielä toisen mahdollisuuden kun hän sitä niin vilpittömästi pyysi.

Mä olin niin raivoa täynnä torstai-iltana. Tietysti kun piti mennä syömään, niin en ollut syönyt ruokaa koko iltana kun odotin vaan hänen vastaustaan. Mulla oli aivan hirveä nälkä ja olin todella huonolla tuulella. Ilta kuitenkin pelastui pizzalla, gossip girl maratonilla sekä ben and jerry'sillä suoraan purkista<3 rakkautta.

A-P-U-A

Mua pyydettiin treffeille. Mä suostuin. Apua. Mua pelottaa. Mä en uskalla mennä. Oikeesti auttakaa! Mä en oo koskaan ollut oikeasti kunnon treffeillä, niinkun syömässä tms. Tää on kamalaa. Mä oon ihan paniiiiiikissa. Tää mies vielä.... siis tää on jotain sellasta mistä oon unelmoinut koko pienen ikäni.. siis oikeesti. Mä en tiedä selviänkö mä tästä. Mä en jotenkin edes usko tätä todeksi, siis MÄ? TREFFEILLE? WHAT? Voisko joku tulla nipistämään mua ja herättämään mut tästä unesta.

 Mitä mun kuuluu pukea päälle????? Ja hei, esimerkiksi mitä juomaa mun kuuluu tilata ruuan kanssa tai mitä kehtaan tilata????? onko joku viini vähän liian semmonen....no hieno?? mitä jos se tilaaki jotai kokista?? mut jos mä tilaan kokista ni onks se vähän lapsellista?? mites siideri???

Joo oon vähän hermona.



EDIT///

JOOO no... vituiks meni tämäkin taas. Mitä oon tehny, että mun elämä on oikeesti tällasta paskaa?? Kerrankin ku mua pyydetään oikeesti kunnon treffeille, niin ei nekään onnistu. Tuntuu taas, että mikään ei onnistu ja heti kun innostun jostain niin niin se menee aina pieleen.. Kyseiset treffit piti siis olla tänään, ja juttelin jopa tän ihmisen kanssa tänään iltapäivällä viimeksi, mutta nyt siitä ei kuulu mitään eikä se vastaa mun viestiin??? KIITOS vaan vitusti taas.

anteeks purkaus, mutta oikeesti miks tää menee aina näin. 

Ajatuksia

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! Tiedän tän olevan klisee, mutta sanon sen silti: Uusi vuosi uudet kujeet! Oikeesti. Vaikka tuntuu, että uusi vuosi on vain päivä muiden joukossa, on se mun mielestä erittäin hyvä tekosyy luvata asioita ja ehkä muuttaa jotakin.

Mä olen niin kyllästynyt siihen, miten ihmiset, varsinkin miespuoliset kohtelevat minua. No joo, tiedän että vikaa on myös mussa, mut oikeesti mä voin muuttua ja mä teen sen itseni takia. En muutu kenenkään muun vuoksi, tai sellaiseksi joksi joku haluaisi mun muuttuvan.

Mun viime vuoden mieskuviot (tai koko elämän...) koostuivat idiooteista. Tää on oikeesti niin totta. Kaikki jutut lähes poikkeuksetta olivat sellaisia, että tavattiin baarissa, yövyttiin yhdessä, tai ainakin pussailtiin jo heti samana iltana. Jutut eivät ole johtaneet muuhun kuin siihen, että ollaan nähty uudelleen baarissa ja sama homma. En siis kertaakaan käynyt ns. oikeilla treffeillä tai mitään. Siis oikeesti, what?? En ole oikeasti tällainen ihminen. Tuntuu oudolta edes sanoa tätä ääneen, mutta sellaista ihmistä, jonka kanssa olisi ollut oikeasti kiva nähdä muutenkin kuin baarissa ei ole vain löytynyt. Tai no, oli niitä kaksi ( tai no kolme, jos lasketaan se pitkään jatkunut on/off-juttu joka päättyi kesällä, ehkä muistatte..) Toinen asuu kahden tunnin ajomatkan päässä eikä kertaakaan lupauksistaan ja hempeistä tekstiviesteistään huolimatta tullut tapaamaan minua. Toinen teki ensimmäisen tapaamisemme jälkeen selväksi, ettei halua seurustella.

Miksi törmään ja ihastun aina tuollaisiin ihmisiin, joiden kanssa ei vain toimi?? Hmm. Oon ehkä liian helppo, tai saatan helposti antaa itsestäni sellaisen kuvan, kun varsinkin kännissä on erittäin vaikea sanoa ei, ja mitäpä yksinäinen sinkku sillä ei sanalla baarissa tekisikään....... Nyt tähän kuitenkin tulee muutos. Päätin, etten lankea enää yhteenkään vanhaan säätöön, en edes baarissa. Päätin myös, etten enää tutustu ihmisiin baarissa, tai jos tutustun, illan päätteeksi menen kiltisti omaan kotiin yksin nukkumaan, ja olen ehkä antanut uudelle tuttavuudelle numeroni. Jos vielä aamulla kiinnostaa, hän soittaa minulle ja ehkä menemme ulos. Hah, erittäin hyvä suunnitelma, odotetaan vain tuleeko toimimaan. Tuollaista ihmistä on meinaan erittäin vaikea baarista löytää, varsinkin kun paikassa jossa käymme käy niiiin paljon tuttuja, että aina törmää johonkin johon ei todellakaan haluaisi. Mistä ihmeestä sen täydellisen miehen sitten voisi löytää???

kuva täältä

Välillä musta vaan tuntuu, että epäonnistun kaikessa (ei pelkästään miesasioissa vaikka niistä onkin niin helppo aina jauhaa tänne). Ja varsinkin nyt kun asuu yksin, niin iltaisin mulle tulee välillä sellainen olo, että en halua olla yksin, tarvitsen jonkun. Sitten rupeaa pohtimaan, mikä itsessä on vikana, ettei kukaan vaan mieti mun kanssa vakavaa juttua. Siitä on oikeesti joku 3 vuotta kun olen viimeksi seurustellut, ja sen jälkeen en ehkä voisi kuvailla juttujani vakaviksi... Tai nojoo, ehkä olen aluksi kuvitellut ne sellaisiksi, mutta kaikki on murentunut.

Toiseen ahdistusta aiheuttavaan aiheeseen palaan ensi postauskessa, muuten tästä tulee yli pitkä. Tää on nyt jo niin sekava, mutta ääääää ihanaa vaan purkaa ajatuksia, ja sen suuremmin miettimättä vaan kirjoittaa ylös kaikki mitä mieleen tulee. Helpottaa.