Minä odotan sinua

Oot siellä omasta tahdosta.

Mut jos sä päätät uskaltaa

Minä odotan ovella hiljaa.

Minä odotan ovella hiljaa.

Minä odotan.

Otan sinut syliin.

Eikä kukaan enää pääse meidän väliin

Pariisin kevät - Odotus

Mä haluan sut tänne. Nyt. Heti. Pliis. Lupaan, ettet tulis katumaan. Pitäisit mua kädestä, silittäisit, olisit vain siinä. Poltettais kynttilöitä ja tehtäis ruokaa. Voitais istua sylikkäin, syödä karkkia, nauraa ja pitää hauskaa. Avaisin viinipullon ja mulla olis mekko. Olisin laittautunut ihan vain sua varten. Mun olis turha meikata huulia, koska pilaisit huulimeikin kuitenkin. Katottais toisiamme silmiin ja hymyiltäis. Sä kaataisit mut sänkyyn ja suutelisit pitkään. Aamulla heräisin sun vierestä onnellisempana kuin koskaan. Maattais pitkään sängyssä ja juteltais. Tehtäis aamupalaa ja hymyiltäis. Meillä olis niin kivaa. 

Kunnes joku ääni kuitenkin pilais kaiken ja kuiskais mun korvaan, ei tää oo totta. Ei tää oo totta,. Heräisin ja toteisin, että tää on vaan unta. Ajattelisin, että vaikka kuinka toivon, ei se tää tuu olemaan totta, unelmat on tarkoitettu murskattaviksi, ei toteutettaviksi. Mä oon toivonut tällaista liian monta kertaa turhaan...

MIKS? Miks sen täytyy olla niin. Miks sä et voi vaan tulla ja sanoa, että välität? Miks et voi laittaa edes pienen pientä tekstiviestiä? Miks sun täytyy olla siellä kaukana ja miks ei voitais vaan tutustua lisää ja rakastua. 

Mä odotan, mä taistelen, tää ei oo vielä ohi. Hei kohtalo, en oo iso tyttö vielä. Auta mua.