Järjetön rakkaus

Olen jo noin. neljä vuotta roikkunut on/off-suhteessa erään jätkän kanssa. Molemmilla on välillä ollut myös muita, ja olen monesti väittänyt jopa rakastuneeni toiseen, mutta jälkeenpäin pohdin oliko se rakkautta sittenkään. Onko se rakkautta jos sanoo rakastuneensa tulisesti toiseen, mutta olisi silti valmis ottamaan tämän kyseisen on/off-säädön takaisin aina tilanteen tullessa? Toinen kysymys kuuluu, miksi ihmeessä minä ihastun kerta toisensa jälkeen tähän samaan idioottiin?

Kaikki alkoi syksyllä kun olin 15-vuotta. (kuvitelkaa 15-vuotta!! ja nyt olen siis 19.) Olin mun ystäväni kanssa katsomassa erästä sählyturnausta, jossa hänen ihastuksensa pelasi. Minun silloinen "ihastukseni" tai mikä lie, oli juuri tehnyt selväksi etten minä kiinnosta häntä, joten minua hieman ärsytti kun ystäväni hehkutti kentällä juoksevaa ihastustaan jatkuvasti. " Kato nyt sitä, tuolla se menee, ei vitsi se on niin hyvännäkönen, kato kato kato, aww sillä on ihanat silmät..." ymsyms. Istuimme sellaisessa yläkatsomossa, ja ystäväni katsoessa peliä minua kiinnosti enemmän alapuolellamme kävelevät ihmiset. Yhtäkkiä alapuolellamme käveli kolmen jätkän lauma (pelaajia, jostain toisesta joukkueesta joiden pelivuoro ei ollut vielä), ja tokaisin ystävälleni vitsillä " Vois iskee ton viimisen ihan läpällä." Nauroimme tätä mun heittoa, ja kun pelissä tuli tauko, menimme alas ja näimme ne samat jätkät. Silloin näin kunnolla tämän kyseisen "viimisen"  ja silloin sisälläni tapahtui jotain. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. En saanut silmiäni irti hänestä, olin aivan myyty. Pohdin koko lopputurnauksen ajan miten voisin mennä puhumaan hänelle, mitä sanoisin jne. Kun turnaus päättyi puimme ulkovaatteita aulassa ja näin kun heidän joukkue käveli ohitsemme, ulos ja bussiin. Silloin tajusin, että siinä olisi ollut tilaisuuteni, mutta se meni ohitseni. Minulle jäi mieleen vain hänen katseensa, pelinumero ja joukkue, jossa hän pelasi.

Koko loppuillan ajattelin vain häntä. Sain idean mennä joukkueen kotisivuille, josta löytyi lista pelaajista. Minun onnekseni myös pelinumerot oli merkitty. Sain selville hänen nimensä. Kirjoitin päiväkirjani sivut täyteen sydämmiä ja hänen nimeään, mutta samalla mietin, näkisinkö häntä enää koskaan. Surffatessani irc-galleriassa (oi niitä galleria aikoja!), löysin sieltä vahingossa hänen profiilinsa . Kyllä, vahingossa! (kohtaloa(ko)?) Kukaan ei usko tätä, mutta totuus on se, etten edes tajunnut etsiä häntä sieltä, kun en tiennyt miten ikinä olisin löytänyt hänet, mutta vahingossa jostain yhteisön kautta avasin profiilin, jonka nimimerkki oli tämän kyseisen herran sukunimi. Profiilista kävi ilmi myös hänen etunimensä, ja hän oli liittynyt joukkueensa yhteisöön, joten en ollut voinut erehtyä henkilöstä. En voinut myöskään olla laittamatta kommenttia hänelle. Muistan vieläkin mitä kommentoin hänelle: "Hei eiks sulla ollukkin peli viime viikonloppuna tossa Henrikin koululla?" Odotin malttamattomana vastausta, ja sitten se hetki koitti, hän vastasi minulle todella iloisesti ja kertoi myös heti missä asuu yms. Hetkeä myöhemmin vaihdoimme meseosoitteet, ja siitä se sitten lähti.

Juttelimme säännöllisesti mesessä, vaihdoimme puhelinnumerot ja sovimme jopa treffit. Meillä oli hurjan hauskaa yhdessä. Soittelimme, tekstailimme, juttelimme mesessä, mutta ei nähty kovinkaan usein. Olin silti rakastunut. Muutaman kuukauden kuluttua se tapahtui ensimmäisen kerran, nimittäin sydämmen murskautuminen. Hän oli ollut minulle hieman outo, ja muutaman päivän kuluttua sainkin lukea hänen galleriaprofiilistaan hänen seurustelevan. Olin palasina. Voitte vaan kuvitella miten 15-vuotiaan tytön maailma särkyi kun oma ihastus ihastuikin toiseen, se oli kamalaa. Suhde ei kuitenkaan kestänyt paria viikkoa kauempaa, ja jo ennen suhteen loppumista, olimme alkaneet taas jutella normaalisti ja hän kertoi minulle aikovansa jättää tytön. Suunpielet kohosivat hymyyn, olin taas aivan hänen vallassaan ja sama alkoi  uudelleen. Aloimme tekstailla, soitella ja juttelimme mesessä. Sovittiin kyllä tapaamisia, mutta ei kuitenkaan koskaan nähty. Hän perui usein ja laittoi kaverit etusijalle lähes aina.

Tuli kesä, tuli toinen mies. Olin kyllästynyt siihen, ettei N:n ( puhun hänestä epäselvyyden välttämiseksi tällaisella salaperäisellä kirjaimella) kanssa ikinä nähty, olin kyllästynyt hehkuttamaan kavereilleni kuinka huomenna näkisin hänet, ja seuraavana päivänä jouduin kertomaan, etten jostain tuntemattomasta syystä nähnytkään. Juteltiin silti edelleen usein mesessä, mutta kuvioissa oli nyt myös toinen. Unohdin hänet aina kun juttelin tämän toisen kanssa, ja häntä myös näin useammin. Kuitenkin joskus saatoin laittaa viestiä myös N:lle, vaikka melkein koko kesän säädin tämän toisen miehen kanssa, sillä en vaan enää jaksanut hänen temppujaan, vaikka osa minusta kaipasikin häntä.

Kesä loppui, niin loppui myös "kesäromassi" tämän toisen miehen kanssa, yhtäkkiä vain ilman mitään syytä. Samoihin aikoihin olin jo vähän unohtanut N:n, mutta kaikki muuttui kun hän sattumalta käveli kaupungilla minua vastaan. Olin unohtanut kuinka syötävän hyvännäköinen hän oli. Rakastuin taas. Koko syksyn taas tekstailimme, soittelimme ja juttelimme mesessä. Näimme myös joskus kun olin katsomassa hänen sählypelejään. Ikinä juttu ei edennyt sen pidemmälle, vaikka sydämeni huusi häntä. Sitten se taas hiipui, mitään ei tapahtunut, mutta yhtäkkiä ei vaan enää juteltu niin paljoa. Keväällä kesäromanssi tuli hetkeksi takaisin elämääni, sitten taas N, sitten joku toinen, sitten taas N, joku toinen, N..., Hän jopa asui hetken perheensä kanssa ulkomailla, mutta silti noin 4 vuotta tämä kuvioi toistui koko ajan.

Aloin jopa seurustelemaan erään pojan kanssa, johon väitin olevanu rakastunut. Eron jälkeen aloin taas heti juttelemaan N:n kanssa. Kului taas aikaa, ihastuin palavasti toiseen ja unohdin hänet hetkeksi. Se tunne tuli kuitenkin aina takaisin kun hän tekstasi tai soitti minulle. Minun tunteeni olivat usein vankina kahden pojan välissä. Kesällä kun täytin 18, mulla oli edelleen niitä samoja tunteita N:ää kohtaan vaikka kolme vuotta oli kulunut, ja olin kasvanut paljon siitä 15-vuotiaasta pikkutytöstä. Silloin eräänä iltana se tapahtui ensimmäisen kerran, Suudelma hänen kanssaan. Kyllä, vasta kolmen vuoden säätämisen jälkeen. En olisi ikinä uskonut, että se tapahtuu, suhde hänen kanssaan oli aina ollut niin erilainen, ja hän oli tuntunut aina niin kaukaiselta haaveelta. Eräänä iltana se kuitenkin tapahtui, ja silloin viimeistään tajusin, etten halua päästää hänestä irti koskaan, vaikka juttu hänen kanssaan ei ollutkaan ollut mitään ruusuilla tanssimista. Siitä päivästä lähtien tuntui, että juttu hänen kanssaan alkoi vihdoin edetä. Aloimme nähdä usein, teimme paljon asioita yhdessä. Hän jopa avautui minulle tykkäävänsä minusta. Menin aivan solmuun, en todellakaan odottanut niitä sanoja hänen suustaan. Sitten se taas loppui. Ilman mitään syytä, ilman, että kumpikaan sanoi tai teki mitään. Päinvastoin, hän lakkasi yhtäkkiä vastaamasta viesteihini, enkä edelleenkään tiedä miksi hän teki niin..

Ei puhuttu N:n kanssa about puoleen vuoteen, kunnes jompi kumpi taas otti yhteyttä. Kierre alkoi taas, mutta hitaasti. Tunsin kuitenkin, että se alkaa taas. Tiesin, ettei mikään ole ohi. Se jatkui jatkui ja jatkui, samana kuin aina ennenkin, kunnes alkoi vuosi 2013. 

Tämä vuosi on ollut täysin erilainen hänen kanssaan. Tämä vuosi on ollut jotain enemmän, jotain ihanaa ja kamalaa. Ollaan nähty, juteltu, tekstailtu, soiteltu ja tehty asioita enemmän kuin koskaan. Ollaan myös esitelty toisemme vanhemmillemme, ja vaikka ja mitä. Ollaan edetty paljon siitä, mitä olimme joskus. Ensimmäistä kertaa uskallan jopa toivoa, että tästä oikeasti tulisi jotain, mutta pelkään, pelkään liikaa. Pelkään jatkuvasti, että hän toistaa aikaisemmat virheensä, ja että menetän hänet lopullisesti. Kaikki sanovat, että pitäisi jo päästää irti, ja saisin paljon parempaa. Tiedän sen itsekin, mutta ei. Joku hänessä vaan vetää minua puoleensa aina vain uudestaan. Hän on loukannut minua moneen kertaan ja enemmän kuin kukaan koskaan, silti kuitenkin rakastan häntä eniten maailmassa. Miksi, oi miksi? Miksi en osaa päästä irti, tämä ei lopu koskaan. Olen niin tottunut häneen, olen tottunut, että hän on aina siitä, meistä on tullut liian läheisiä. En todellakaan ikinä koskaan tule kestämään hänen menettämistä. Toisena päivänä hän saattaa olla minulle superihana, mutta toisena päivänä hän saattaa jopa suudella toista tyttöä tai jättää vain vastaamatta minulle. Hetkenpäästä kaikki on taas hyvin... 

Tässä oli lyhyesti selitetty tämä koko tarina hänestä, joka on vienyt sydämeni. Toivottavasti ymmärsitte jotain, ja jaksoitte edes lukea tämän. Tästä tuli todella pitkä, vaikka kuinka yritin lyhyesti kertoa, ja jätin turhat jutut ja toistot pois..

KUKA LUKI?

XOXO, Ilona