where is the love?

Haluaisin löytää ihmisen, jonka kanssa tuntisin oloni kotoisaksi ja jonka kanssa olisi hyvä olla. Haluaisin rakastua palavasti ja tuntea taas perhosia vatsanpohjassa. Haluaisin tuntea sen tunteen kun suutelen ihastustani ensimmäisen kerran, haluan tuijottaa silmiin ja hymyillä. Haluaisin käpertyä jonkun kainaloon ja olla vain siinä. Kaipaan läheisyyttä ja aitoa välittämistä. Kaipaan rakkauden tunnetta. Haluan kerrankin ihastua ihmiseen, jonka tiedän saavani. En jaksa aina pettyä, tulla petetyksi ja itkeä.

Ihastun yleensä liian helposti ja vääriin ihmisiin. Ihastun sellaisiin ihmisiin, ketkä eivät todellakaan ole kiinnostuneita minusta. Pidän miehistä joiden eteen saan tehdä töitä, en pidä liian innokkaista, enkä säälittävästi seuraa hakevista miehistä. Minun mielestäni miehessä pitää olla jotain haastetta. Yleensä se on juuri se ongelma, ihastun liian haastaviin miehiin. But... that's me.

Unelmieni mies olisi komea, söpö, urheilullinen, hauska, huumorintajuinen, mukava ja ihana. Unlemieni mies olisi aidosti kiinnostunut siitä mitä minulle kuuluu ja osoittaisi välittävänsä. Hän ei kuitenkaan saisi olla liian läheisyysriippuvainen ja koko ajan kiinni minussa. Inhoan sitä kun ihmiset unohtavat kaverinsa ja kaiken muun elämänsä kun alkavat seurustella. Minusta ei koskaan voisi tulla sellaista.

Jos mä sinut saisin niin silloin lauantaisin en lähtisi tuntemattomien mukaan, vaan keksisin mä lauluja sinusta ja minusta, elokuvailloista, kun me syödään herkkuja. Rakastelet minua hellästi mut huolella, jälkeenpäin mä silitän kasvojas tunteja. Silitän kasvojas tunteja...

Tänä yönä laitetaan toistemme hiukset leteille

Kerro miltä se tuntuu, kun irti päästää. Kerro miltä se tuntuu, kun ei mitään pelkää.

Huudetaan parvekkeelta
ei saa tulla jatkoille
Sä olet mun eikä toiset
voi sua repii itselleen
Vaikka maailma on kylmä
ja meille vihainen
tänä yönä laitetaan
toistemme hiukset leteille
toistemme hiukset leteille

New school, new friends, new life!

Kolme viikkoa uutta koulua takana, ja olen niiin rakastunut. Mun uusi koulu on täydellinen, ihana, täydellinen ja hmm, täydellinen. Opiskelen siis musiikkiteatteria, eli siis musiikkia ja teatteria vuoden kestävässä koulussa. Koulu on kuin mulle tehty. Meillä on ihana 9 hengen tiivis ryhmä, ja kaikki tullaan hyvin toimeen toistemme kanssa. Koulu ei edes tunnu yhtään koululta, kun se on niin kivaa, Parhautta!! 

Tällä hetkellä en jaksa tai halua murehtia mistään, haluan vain keskittyä opintoihin, ja pohtia mitä aion tehdä tämän koulun jälkeen. Uskallanko kenties hakea teatterikorkeakouluun? Mun tulevaisuus on täysin auki. Ainut varma asia on se, että haluan laulaa ja näytellä. Jos en jommasta kummasta ammattia saa, niin haluan ainakin pitää vahvasti nuo kaksi asiaa elämässäni jotenkin. Suhtaudun kuitenkin tulevaisuuteeni toiveikkaasti, enkä ota turhaa stressiä. Mulla on kevääseen aikaa miettiä mihin haen, joten eiköhän ajatukset siihen mennessä selkene, ja löydän jonkun kivan koulun. Maailma ei myöskään kaadu siihen, että olisin vuoden päästä vuoden töissä, jos en minnekään kouluun pääse, ja hakisin sitten taas uudestaan. Näitä asioita ehdin pyöritellä päässäni vielä moneen kertaan, nyt keskityn tähän  mitä teen, ja otan opintoni tosissaan. Ehkä jonain päivänä pitkäaikaiset haaveeni toteutuvat, ehkä ei. Who knows. Ainakin olen yrittänyt.