Se tuli taas, nimittäin ikävä. Ajattelen sinua edelleen joka ikinen päivä ja tekisin mitä tahansa, jotta voisimme palata entiseen. Vain sinä ja minä, kahdestaan. Olen jo hyväksynyt tilanteen ja tiedän, että se on mitä on, enkä voi enää tehdä mitään. Pystyn olemaan onnellinen ja hymyilemään, mutta sydämessäni on silti aukko. Olet ajatuksissani joka päivä ja odotan, että heräisin tästä painajaisesta ja olisit vierelläni, hymyilisit ja pitäisit kiinni lujaa. En ole ikinä halunnut ketään näin kipeästi takaisin. Ehkä vielä jonain päivänä olet pelkkä pieni piste jossain menneisyydessä, etkä hallitse enää jokapäiväistä elämääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti