Kuinka palasiksi voi ihmisen hajottaa?

Mä toivoin, että olisin voinut tulla kirjoittamaan tänne vaihteeksi jotain iloisempaa. Valitettavasti mun on kuitenkin pakko taas tulla purkamaan mun pahaa oloa, joka on päättänyt ottaa mut vangikseen.

Edelliseen tekstiin viitaten, mä olin niin rikki tosta. Se jätkä kusetti mua taas, ja mä rakastuin siihen uudelleen, ja jouduin jo toistamiseen kokoamaan itseni jälleen ehjäksi hänen jäljiltään. Hän särki sydämeni kahdesti, ja sillä hetkellä ajattelin, etten selviäisi siitä, eikä kukaan tule koskaan olemaan minulle yhtä paljon kuin hän.

Sitten tapahtui jotain... Kohtalo puuttui peliin. Tai ainakin luulin niin. Ajattelin, että kohtalo päätti korjata sen virheen jonka teki jälleen kohdallani kun antoi minun tulla satutetuksi jälleen. Nimittäin, noin viikko sydämen musertumisen jälkeen tapasin rappukäytävässä ihanan pojan. Vaikka hän vain tervehti, olin myyty. Tämä kohtaaminen sai minut taas jaloilleen. Aloin hymyillä. Aloin ajatella, ettei elämä ehkä olekaan niin kamalaa, ja aina on toivoa paremmasta. Sillä viikolla tapasin tämän pojan kolme kertaa. Viimeisellä kerralla pääsin jo juttelemaan enemmänkin kun vain "moi!" Siinä kohtaa kävi ilmi, että hän on asunut samassa talossa täysin saman ajan kuin minä, (eli yli puoli vuotta) eikä me olla kertaakaan nähty, siis oikeasti ei olla törmätty kertaakaan! Ja nyt kuinka ollakaan, kun olen täysin romuna niin ihana, täydellisen näköinen tyyppi ilmestyy kuin tyhjästä elämääni? C'mon kohtalo....

Meille tuli sitten jostain syystä puhetta tv-sarjoista ja Gossip girlistä. Totesin, etten ole nähnyt vitos enkä kutos kautta. Hän sitten kertoi omistavansa kaikki GG:n kaudet, joten jes, "tekosyy" hengailla kyseisen tyypin kanssa. Sovittiin sitten ekat GG-treffit, ja meillä oli oikeinkin hauskaa. Katsottiin pari jaksoa, juteltiin, hengailtiin ja vain oltiin. Illan päätteeksi pussailtiinkin!! Yhtäkkia huomasin olevani ihastunut. taas. Aluksi tuntui oudolta pussailla hänen kanssaan, sillä ajattelin vielä kuitenkin tätä edellistä kusipäätä, mutta sitten tajusin, että mun pitää vaan käsitellä ne tunteet ensin kunnolla, eikä ahdata niitä sisälleni. Ajattelin, etten voi vaan velloa siinä surussa ikuisuuksiin, tai tämä tilaisuus menisi multa aivan ohi. Otin hieman aikaa itselleni ja ajatuksilleni, ja yhtäkkiä pussaileminen uuden tyypin kanssa tuntui täysin luonnolliselta ja halusin sitä vain enemmän.

http://data2.whicdn.com/images/101659518/large.jpg

Aika kului ja myös GG:n 5. tuotantokausi kului. Hengailtiin tosi paljon yhdessä ja koko ajan tuntui kuinka juttumme etenee. Olin hämmästynyt sillä tämä juttu alkoi täysin eri tavalla kuin mikään juttu pitkiin aikoihin. Eli selvinpäin. Hengailimme ainoastaan selvinpäin, ja se oli jotenkin uutta minulle. Uskalsin jopa toivoa siitä jotain vakavampaa, koska se tuntui siltä. Nautimme toistemme läheisyydestä ja läheisyys kipusi joka kerta hieman korkeammalle tasolle, tiistaina jopa sille aivan korkeimmalle. Se oli ihanaa. Hän on ihana. Eikö kuulostakin tähän asti aivan ihanalta? En voinut uskoa, että mulle kävisi jotain tällaista ja, että vihdoin löytäisin tyypin joka oikeasti haluaa olla ja hengailla mun kanssa. ja PAM. sitten tapahtui jotain...

http://data1.whicdn.com/images/118252338/large.jpg

No, mentiin eilen tyttöporukalla baariin ja sattumalta hänkin oli siellä. Juteltiin, ja esittelimme kavereitamme toisille. Ilta sujui hyvin kunnes. Näin hänet tanssilattialla. Ensin yksin. Sitten jonkun tytön kanssa. Sitten kiinni siinä tytössä. Sitten näin heidän suutelevan. HE PUSSAILIVAT MINUN NAAMANI EDESSÄ, vaikka eilen hän vielä oli minun sängyssäni. Kaikenlisäksi, hän lähti sen tytön mukaan baarista!!!!! Mitä helvettiä?

Joo, me molemmat olemme vielä sinkkuja emmekä ole mitenkään virallistaneet meidän juttua, mutta silti. Mun mielestä erittäinkin törkeetä tulla mun naaman eteen nuolemaan jotain toista muijaa välittämättä siitä miltä musta tuntuu. Se on välittänyt mulle erittäinkin selvästi olevansa kiinnostunut ja kyllä sen ihmisestä huomaa. Vaikka se olisi ollut epävarma meidän jutusta, niin tollanen ei todellakaan anna hyvää kuvaa hänestä, eikä tollasen teon jälkeen todellakaan tee mieli enää jatkaa.

http://data1.whicdn.com/images/118397174/large.jpg

Olisihan se pitänyt arvata, ettei mua vaan ole luotu olemaan onnellinen kenenkään kanssa. Alle kaksi viikkoa siitä kun mä edellisen kerran yritin koota itseni sen edellisen kusipään jäljiltä, toisen kerran. Ja nyt kun uskalsin toivoa, että tämä oli kohtaloa ja, että tää olis nyt ton edellisen jälkeinen "Löydät paljon parempaa"-tyyppi, niin kaikki hajoaa. TAAS. Mä oon niin rikki, että mä en enää tiedä kuinka monta kertaa mä jaksan kahlata täältä pohjalta taas uuden rakkauden kimppuun. Mun sydän oli vielä heikkona edellisestä, ja nyt se on taas täysin sirpaleina ties kuinka monetta kertaa..

http://data1.whicdn.com/images/118367326/large.jpg

.......

..... Edellinen postaus jatkuu.

Viime viikonloppuna menin baariin yhden toisen pojan takia, ihan vaan koska halusin nähdä hänet, koska ei oltu koskaan vielä nähty. Törmäsin kuitenkin muutaman kuukauden tauon jälkeen myös tähän kyseiseen edellisen postauksen poikaan ( annan hänelle vaikka tunnuksen S, jotta pysytte kärryillä). Hän pyysi minua viereensä ja sanoi hänellä olevan asiaa minulle. Hän kysyi kuulumisia ja pyysi anteeksi. Mä olin edelleen vihainen ja rikki, mutta jotenkin se katse ja se olemus sai minut jäämään hänen viereensä. Intin siitä, että miksi hän laittoi minut estoon ja miksi hän käyttäytyi niin. Hän pyysi taas anteeksi ja väitti ettei ollut itse laittanut minua estoon vaan se oli hänen ex-tyttöystävänsä, joka kuulemma oli mustasukkainen. Hän ei ollut aikaisemmin kertonut tätä minulle, koska hän ei uskaltanut, sillä he seurustelivat kuulemma vielä kun aloimme säätää. Hmm, okei? Kieltämättä uskottava tarina, mutta hieman outoa, ettei hän edes yrittänyt korjata välejämme kun ensimmäisen kerran nähtiin tapahtuneen jälkeen.. No kuitenkin hän sai minut taas vieteltyä puheillaan ja olin täysin hänen lumoissaan. Hän antoi jopa vihdoin minulle numeronsa, ilman että edes pyysin sitä. 

Ilta kului ja alkoholi alkoi vaikuttaa. Välillä olin hänen kanssaan ja välillä juttelin jonkun toisenkin kanssa jne. Myös hän jutteli välillä muidenkin naisten kanssa. En jotenkin antanut sen häiritä, sillä en oikein osannut ajatella millaiset välimme olivat nyt, oliko kaikki epätietoisuus ja särkynyt sydän kuitattu vain sillä, että hän pyysi anteeksi humalassa vaikka emme olleet ollut tekemisissä moneen kuukauteen?

Loppuillasta olin oikeasti todella sekaisin, kännissä. Ilmaiset juotavat läpi illan ja huono viinapää olivat tehneet tepposensa ja täytyy sanoa, että muistikuvat ovat aika hatarat. Hengailin paljon myös muiden kuin S:n kanssa ja lopulta jostain tuntemattomasta syystä poistuin baarista kahden toisen pojan kanssa (toinen oli hän, ketä alunperinkin menin moikkaamaan). Mä en oikeesti tiedä miksi. En ehkä sisimmässäni kuitenkaan ollut antanut anteeksi S:lle ja siinä tilanteessa en vaan tajunnut mistään mitään. Olin vain tyytyväinen, että sain yöpaikan, koska olin kaukana kotoa..

No, tuli aamu. S soitti mulle, että haluanko kyydin kotiin. Se siis tiesi missä olin ja kenen kanssa. ( Nää pojat siis tunsi toisensa ja olivat samassa hotellissa....) Mä en tiedä miks S soitteli mulle, mitä se musta vielä halusi, kun toisaalta sillä oli ollut mahdollisuus muhun baarissa, ja myös moneen muuhun naiseen, mutta ketään se ei ottanut mukaansa. Eikä edes pyytänyt mua tai tehnyt töitä sen eteen, että olisin lähtenyt hänen kanssaan.. No, menin sitten aamulla hänen huoneeseensa kun kyyti kotiin todella kelpasi. Hän kuittaili mulle edellisestä yöstä ja naureskeli vain.. Lisäksi hän oli kuitenkin ylimukava ja yritti vielä kerran selittää sitä estojuttua. Sanoin, että olen vielä vähän vihainen siitä, ja että olin tosi surullinen silloin. Hän otti sillä hetkellä sen eston pois ja lisäsi minut uudestaan kaveriksi facebookissa. Hän kosketteli minua, riisui, ja ehkä siinä sitten jotain tapahtuikin.. 

Tyhmää! tiedän. En ole tällainen, en ole oikeasti tällainen. Mä en oikeesti tiedä mikä muhun meni, jotenkin toi tilanne sai mut niin sekaisin ja kieltämättä tunteet S:ää kohtaan sekoitti pakkaa entisestään. Mä oon ihastuessani niin sokea ja sekaisin, etten välttämättä siinä tilanteessa tajua mitään, vaan haluan vain miellyttää ja tehdä vaikutuksen, enkä tunne sanaa ei...

Mä en tiedä onko S:llä loppujenlopuksi mitään tunteita, ja mitä mun pitäisi uskoa tossa estojutussa, mutta kuitenkin. Tän tapauksen jälkeen n. 4 tuntia.... Huomasin, että S on taas siivonnut  mut kaverilistaltaan. Estossa en ole, mutta kavereista minut on jälleen poistettu. MIKSI? Jos sitä ei kiinnostaisi yhtään niin mitä väliä jos oon sen kavereissa, miks pitää kiusata mua näin, mulla on kuitenkin nyt sen numerokin... Ja toisaalta, jos sitä kiinnostaisi, miksi se ei yrittänyt mua baarissa tosissaan, eikä ilmaissut mitään aitoja tunteitaan? ja miksi se sitten olisi suuttunut mulle siitä edellisen yön jutusta vasta 4 tuntiä jälkeenpäin, vaikka tiesi siitä koko ajan (tai toisaalta en tiedä mitä hän tietää siitä, tai mitä hänelle on kerrottu. Pojat nyt puhuvat, mutta vain minä tiedän totuuden..), olisi ollut sitten jo silloin aamulla vihaninen. Ja miksi hän suuttuisi minulle, vaikka hän on käytöksellään osoittanut minulle ettei häntä todellisuudessa kiinnosta, tai ainakin niin olen ymmärtänyt? Olin kuitenkin siellä estossa n. 3kk... siinä vaiheessa ei kertaakaan tullut mieleen ottaa yhteyttä, mutta kyllä vaan kun nähtiin niin taas alkoi "kiinnostaa".

Mietin myös, että hän olisi pelkän seksin perässä, mutta miksi minä olisin se kohde? Hän saisi ja olisi saanut viikonloppunakin valehtelematta kenet tahansa mukaansa baarista, ja luulinkin, että hän on vienyt jonkun niistä naisista huoneeseensa, kenen kanssa hän jutteli, mutta ei. Myös minä menin alunperin hänen huoneeseensa vain, koska hän lupasi kyydin kotiin, en minkään muun takia. Tein sen myös hänelle selväksi kun puhuimme puhelimessa. Joten hänellä ei edes ollut aihetta toivoa sellaista. ( Ja ehkä ymmärtäisin, että hän ajattelisi vain seksiä jos oltaisiin vehdattu monia kertoja ja olisin se "varma nakki", mutta emme ole, eikä hänellä ole syytä ajatella noin). Joten miksi nähdä niin hirveä vaiva, jos hän olisi yhdellä katseella saanut kenet tahansa koko yöksi seurakseen? Jokin tässä nyt mättää..

En todella tiedä mitä mun pitäisi tästä kaikesta ajatella mun pää on niin sekaisin, ja mulla on niin paha olo tästä kaikesta. Toisaalta, välillä on hyvä olo ja tuntuu siistiltä ajatella viikonloppua, kun miettii millaisessa porukassa oikeesti pääsin baarin VIP-tilaan, mutta sitten taas toisaalta, mietin liikaa. Ja tunteet, vieläpä käsittelemättömät tunteet S:ää kohtaa tekee tästä vieläkin pahempaa, ja se kun en yhtään tiedä mitä sen tai ylinpäänsä kenenkään päässä liikkuu...

Long time no see

Mun tauko on venynyt huuurjan pitkäksi. Tauon venyessä kirjoittamisen aloittamisen kynnyskin on kasvanut koko ajan ja on ollut yhä vaikeampi aloittaa kirjoittaminen. Sen lisäksi on tapahtunut NIIN paljon asioita, etten edes tiedä mistä aloittaisin...

Luin viimeisimmän postaukseni, koska rehellisesti sanottuna en edes muistanut mistä olin viimeksi kirjoittanut. Kuinka ollakaan, vaikka viimeisimmästä postauksestani on kulunut muutama kuukausi, olin tulossa kirjoittamaan tänne samasta aiheesta ja samasta pojasta. Aloitan nyt ihan sieltä asti mihin viime postauksessa jäin.

Elikkäs. Tää jätkä mistä puhuin edellisessä postauksessa.. No siis jatkan suoraan tosta eli ton jälkeen se ei siis vastannu mulle enää ollenkaan kun laitoin viestiä facebookissa. Mulla ei siis ollut sen puhelinnumeroa, vaan kik ( jonka se poisti) ja facebook. Kului viikko ja odottelin yhteydenottoa, turhaan. Yhtenä iltana kun olin menossa hänen profiiliinsa, huomasin että se oli estänyt mut. Siis oikeesti, tyyppi esti mut facebookissa kun olin laittanut sille 2 viestiä.... Oltiin sentään vietetty aikaa yhdessä ja se lupaili mulle kaikkea ja oli ehkä maailman ihanin. Niin öö mitä? Kuka tekee niin? Murruin täysin. Mun sydän särky niin, etten pystynyt edes tulemaan kirjoittamaan tänne mitään, koska en vaan löytänyt sanoja. Luonnoksissa on pari epämääräistä versioita, mutta jotenkin tuntui, että en edes pysty avautumaan tästä. Mä olin niin rakastunut. Enkä mitenkään voinut ymmärtää, että mikä siinä ihmisessä muuttui niin, että se teki tän mulle. Se oli kuitenkin niin älyttömän mukava ja vei mut aamulla kotiinkin, ja sovittiin seuraava tapaaminen yms...En vaan voinut hyväksyä, että taas mulle käy näin ja taas saan kerätä särkyneen sydämen palasia ties mistä.

Viikkoja kului.. Yritin päästä yli tästä ihmisestä, en vain päässyt. Rakastun harvoin palavasti, ja tää oli juurikin sitä. Päässäni vilisi kysymysmerkkejä. Halusin vain vastauksen kysymykseen miksi?  ja halusin vain edes yhden pienen selityksen tapahtuneelle. Itkin paljon. Itkin enemmän mitä olen ikinä itkenyt kenenkään takia. Tein jopa spotifyhyn soittolistan joka koostui pelkistä nyyhkybiiseistä. Tuntui, ettei kukaan ymmärtänyt miten pahalta musta oikeesti tuntui, koska kukaan ei ehkä ymmärtänyt sen jutun merkitystä mulle. Enkä lopulta edes jaksanut puhua kellekään kun tuntui, että jauhan vaan omia juttuja..

No pikkuhiljaa ajan kuluessa aloin suhtautua asiaan jo vähän paremmin, pystyin jotenkin hyväksymään tilanteen ja aloin päästä eteenpäin elämässä. No, sitten sattumalta törmäsin tähän poikaan baarissa. Hän oli niin kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hän väitti ettei ole estänyt mua ja kehui mun ulkonäköä yms.. Ihmettelin vähän tilannetta, että miten hän voi suhtautua tähän näin kevyesti vaikka olin vihainen. Hän lupasi ottaa minut pois estosta. Lyhyehkön keskustelun jälkeen erkaannuttiin ja tilanne jäi vähän "auki". Jäi harmittamaan, että itsekin olin hieman humalassa, joten en tajunnut keskustella kunnolla hänen kanssaan..Kuitenkaan hän ei vielä viime viikonloppuun mennessäkään ollut ottanut minua pois estosta, enkä ollut kuullut tai nähnyt häntä tuon viimeisimmän kohtaamisen jälkeen..

OKEI. Kukaan ei kohta jaksa lukea tätä koska tästä tulee niin pitkä, joten julkaisen tän nyt, ja kerron viimeisimmästä tapaamisestamme myöhemmin...

Kommentteja tähän astisesta ja kirjoitanko ylipäätänsä jatkoa....?

HELP

Mitä teen kun vietin iltaa maailman ihanimman miehen kanssa ja heräsin myös aamulla hänen luotaan. (Tää on siis muuten se treffikumppani, josta puhuin aikaisemmin jonka kanssa treffit peruuntui ja nyt siis näimme) Juteltiin vaikka ja mitä. Se lupaili mulle asioita maan ja taivaan väliltä, ja meillä oli oikein mukava ilta ja yö. Emme olleet kumpikaan kovinkaan humalassa.  Ja siis oikeesti, tunsin,että tässä on jotain. Me tultiin niin hyvin juttuun ja sovittiin jo jatkosta ja kaikkea. Siis seuraavia tapaamisia jne. Se myös kysyi veljeltään ( joka myös nähtiin), että olisinko mä hyvä tyttöystävä...

No, mutta sunnuntain jälkeen ei olla puhuttu sanaakaan. Ajattelin, etten halua olla liian hyökkäävä ja alkaa heti jutella, mutta nyt tuntuu jo vähän oudolta. Nyt siis laitoin sille pari tuntia sitten viestiä, mutta se ei ole vastannut, vaikka mä tiedän et se on kyllä saanut sen???? ja lisäksi huomasin, että se on lakannu seuraamasta mua instagramissa????????? Mitä vittua? Oliks tää nyt sit taas täsä? Tuotinko sittenkin pettymyksen. Mitä teen :( Oliko se sittenkin niin kännissä, että kaikki olikin vaan pelkkää puhetta... Nyt oikeesti. Tää sama kuvio on toistunut liian monta kertaa. Ehkä mun ei vaan pitäisi ihastua.

Ja joo tiedän, saatan ylireagoida, ja että mitään ei ehkä ole vielä menetetty ja päläpäläpälä. Mut mä oon vaan peloissaan, että jos tääkin nyt loppuu taas ennen kun ehti kunnolla alkaakaan. Alan vaan taas miettiä mikä mussa on vikana, ja pelkään liikaaaaaaaaaa.

WTF

Kusipäämagneetti? Minä? Oh jes. Niin se on. Mitenköhän saisin tän magneettikentän pois minusta, edes hetkeksi, että voisin ottaa vastaan edes yhden ihanan ihmisen mun elämään. Oon kyllästynyt keräilemään arkistooni samanlaisia kusipäitä. Niitä löytyy monta eri sorttia, mutta jollain tavalla kaikki kuitenkin samanlaisia. Miten se onkin niin, että vaikka olen bongaillut näitä milloin mistäkin ja jopa eri puolelta Suomea,  niin silti löytyy se sama yhdistävä tekijä: Pinnan alta paljastuu aina jotain aivan muuta, mitä ensin saattoi olettaa.

Jotenkin, olen jo niin tottunut siihen, että kaikki menee pieleen. Siksi aina oletankin niin. En edes ajattele, että joojoo tästä tulee jotain ( Tai no joo, ehkä toivon sitä, mutta todellisuudessa toistan itselleni: älä ihastu, älä ihastu ja silti huomaan, shit ihastuin silti.), vaan aina ajattelen että koskahan teen jotain väärin, tai toi huomaa, että mussa onkin jotain vikaa ja sitten jossain vaiheessa mun oletus osuu oikeaan ja pahin tapahtuu. Okei, no.. Pitäskö mun sitten muuttaa mun asennetta?? Saatan ehkä olla vähän epävarma itsestä, koska en ole pitkään aikaan kelvannut kellekkään tyttöystäväksi niin etsin itsestäni aina vikoja. Etsin vikoja myös niistä miehistä, koska kaikki edellisetkin ovat olleet perseestä, niin pakkohan tänkin on sit olla (????).

Mutta loppujen lopuksi, miten se mun asenteen muutos muuttaisi tilannetta, jos ihminen on oikeasti vaan niin syvältä, ettei se osaa ajatella muulla kuin alapäällään. Näitä meinaan on viime aikoina vaan ollut. Mutta miks mun pitää aina kestää se paska? Miks mulle osuu sitten ne samanlaiset, vai onko se niin, että tää johtuu vaan musta, koska oon jotenkin niiin epävarma. Saatan pommittaa viesteillä ja pahimmassa tapauksessa känniviesteillä, ja hermostun jos ei mulle vastata, vaikka siihenhän voi oikeasti olla joku hyvä syy... Mutta siis, useimmat ei edes ole antanut tilaisuutta tutustumiselle, vaan juttu on loppunut yhtäkkiä vaikka ei olla edes ehditty tutustua, niin mikä sellaisen käytöksen sitten selittää? Ei kai pelkkien tekstiviestien perusteella voi saada kuvaa ihmisestä, ja jos ensin on näyttänyt kiinnostuksensa, niin miten se voi niin vaan lopahtaa. En ymmärrä, koska jos mä ihastun, niin oikeesti ihastun ja haluan tutustua tähän ihmiseen ennen kun teen mitään päätöksiä...

Tykkään vaikeista tapauksista, ihastun aina vaikeesti tavoiteltaviin ihmisiin, mut hei please, ei liiiian vaikeesti sais tavoteltavissa olla.

Elämän nälkä

Päivän, tai oikeastaan koko edellisen viikon biisi. Ah, parhautta.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Olen jo rauhoittunut viimeisimmästä postauksesta ja ollaan myös jo selvitetty asiat tän jätkän kanssa. Hän oli sanojensa mukaan nukahtanut, ja ehdotti jotain toista päivää. No, kyllähän se hieman suututti kun treffit peruuntui yhtäkkiä ja vielä niin myöhään kun olin koko päivän odottanut. Tavallaan kuitenkin ymmärrän, ettei ole helppoa viedä täysin tuntematonta tyttöä ulos, joten annan hänelle vielä toisen mahdollisuuden kun hän sitä niin vilpittömästi pyysi.

Mä olin niin raivoa täynnä torstai-iltana. Tietysti kun piti mennä syömään, niin en ollut syönyt ruokaa koko iltana kun odotin vaan hänen vastaustaan. Mulla oli aivan hirveä nälkä ja olin todella huonolla tuulella. Ilta kuitenkin pelastui pizzalla, gossip girl maratonilla sekä ben and jerry'sillä suoraan purkista<3 rakkautta.

A-P-U-A

Mua pyydettiin treffeille. Mä suostuin. Apua. Mua pelottaa. Mä en uskalla mennä. Oikeesti auttakaa! Mä en oo koskaan ollut oikeasti kunnon treffeillä, niinkun syömässä tms. Tää on kamalaa. Mä oon ihan paniiiiiikissa. Tää mies vielä.... siis tää on jotain sellasta mistä oon unelmoinut koko pienen ikäni.. siis oikeesti. Mä en tiedä selviänkö mä tästä. Mä en jotenkin edes usko tätä todeksi, siis MÄ? TREFFEILLE? WHAT? Voisko joku tulla nipistämään mua ja herättämään mut tästä unesta.

 Mitä mun kuuluu pukea päälle????? Ja hei, esimerkiksi mitä juomaa mun kuuluu tilata ruuan kanssa tai mitä kehtaan tilata????? onko joku viini vähän liian semmonen....no hieno?? mitä jos se tilaaki jotai kokista?? mut jos mä tilaan kokista ni onks se vähän lapsellista?? mites siideri???

Joo oon vähän hermona.



EDIT///

JOOO no... vituiks meni tämäkin taas. Mitä oon tehny, että mun elämä on oikeesti tällasta paskaa?? Kerrankin ku mua pyydetään oikeesti kunnon treffeille, niin ei nekään onnistu. Tuntuu taas, että mikään ei onnistu ja heti kun innostun jostain niin niin se menee aina pieleen.. Kyseiset treffit piti siis olla tänään, ja juttelin jopa tän ihmisen kanssa tänään iltapäivällä viimeksi, mutta nyt siitä ei kuulu mitään eikä se vastaa mun viestiin??? KIITOS vaan vitusti taas.

anteeks purkaus, mutta oikeesti miks tää menee aina näin.